Tämä on saarnakäsikirjoitus. Itse saarna on hieman poikennut tekstistä.
Lähetyskirkon messu 20.11.2016 klo 15
Teksti: Matt. 25: 31–46
Ihmisen Poika tulee ristille
Johdanto: Ihmisen PoikaJeesus on Ihmisen Poika. Tämä arvonimi liittyy profeetta Danielin näkyyn, jossa Ikiaikainen istuutuu tuomitsemaan. Hänen luokseen tulee eräs, “näöltään kuin ihminen”, jolle annetaan valta, kunnia ja kuninkuus. Tämä ihmiseltä näyttäminen ilmaistaan hepreaksi sanomalla, “hän joka on kuin ihmisen poika”.
Danielin näky Ikiaikaisesta ja Ihmisen Pojasta on näky Jumalan tuomiosta. Kuulemamme evankeliumiteksti, joka on Matteuksen 25. luvussa, liittyy 24. luvussa alkaneeseen jaksoon. Opetuslapset kysyvät, “Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” Jeesus vastaa tähän pitkällä opetuksella. Sen jälkeen tulee pitkä luettelo vertauksia ja puheita, joissa Jeesus puhuu maailmanlopusta.
Näiden vertauksien jälkeen Jeesus lausuu ne sanat, jotka tänään kuulimme evankeliumissa. “Kun ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.” Ja sitten jaetaan lampaisiin ja vuohiin. Nämä jakamiset ovat yksi kaikista tylsimmistä kohdista kirkkovuodesta, kun tässä toistetaan kaksi kertaa pitkät luettelot, joita ei jaksa kuunnella.
Tuomiopäivävertauksen selitys
Lyhennetäänpä siis vähän. Ihmisen Poika tuomitsee tekojen ja tekemättä jättämisten mukaan. Lampaille käy hyvin, koska he ovat tehneet Herralle palveluksia. He eivät toki tajua palvelleensa Herraa, vaan ovat auttaneet hänen veljiään. Siten he ovatkin palvelleet Herraa.
Nämä teot, joilla Herraa on palveltu, ovat hyvin yksinkertaisia. Sirakin kirjassa sanotaan, että “elämän perustarpeet ovat vesi, ruoka ja vaatteet ja asunto”. (Sir. 29:21) Näiden perustarpeiden täyttämisen lisäksi ihminen tarvitsee seuraa, erityisesti kun häntä ahdistaa, kun hän on sairaana tai vankilassa. Herra ei siis vaadi tässä mitään marttyyrinkuolemaa, eikä maailman toiselle puolelle lähtemistä, ei edes omista vaatteista luopumista, vaan sitä, että emme ummistaisi silmiämme lähimmäistemme perustarpeilta.
Vuohia ei tuomita heidän pahojen tekojensa perusteella, vaan sen perusteella, mitä he ovat jättäneet tekemättä. Viime aikoina on jonkin verran kirjoitettu tästä ja guuglaus paljastaa myös sen aika selvästi: kuollessaan ihmiset katuvat eniten sitä, mitä he ovat jättäneet tekemättä. Ihmisen Poika ei tuomitse pahojen tekojen mukaan, vaan tekemättä jättämisen mukaan.
Vertauksen tähtäyspiste on sydämen muuttumisessa: jos me kuljemme hätää kärsivän lähimmäisemme ohi, eikä meidän sydämemme huuda kivusta, meidän sydämemme on kiveä. Jumala on luonut meidän sydämemme iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa.
Evankeliumiteksti puhuu ensimmäisestä tulemisesta, Jeesuksen tuomiosta
Teille on opetettu, että tämä on vertaus viimeisestä tuomiosta, siis Jeesuksen toisesta tulemisesta. Mutta entäpä jos se puhuukin Jeesuksen ensimmäisestä tulemisesta? Minusta näyttää siltä, että Matteuksen evankeliumin lukujen 24 ja 25 opetus on itse asiassa opetusta siitä, miten opetuslasten tulisi valmistautua Jeesuksen ensimmäiseen tulemiseen. Danielin profetiassa sanotaan, että Ihmisen Pojalle annettiin kaikki valta. No Jeesushan sanoo sanoo lähetyskäskyssä: “minulle on annettu kaikki valta”. Ja Nikean uskontunnustuksessa sanomme, että hänen valtakunnallaan ei ole loppua.
Jeesus, Ihmisen Poika, tuli, mutta hän ei löytänyt yhtään hyvää palvelijaa. Ei ollut yhtään viisasta morsiusneitoa odottamassa, sillä opetuslapset eivät jaksaneet valvoa. Hänet otettiin kiinni ja pahoinpideltiin. Hänellä oli nälkä, mutta kukaan ei tullut antamaan hänelle ruokaa. Hänellä oli jano, ja hänelle annettiin vain etikkaa. Kukaan ei ottanut häntä kotiinsa, vaan hänet ajettiin kaupungin ulkopuolelle. Hänen vaatteensa vietiin pois ja niistä heitettiin arpaa. Hän otti kantaakseen meidän sairautemme ja oli vangittuna odottamassa julmaa kuolemaansa, mutta kukaan ei tullut häntä auttamaan. Sen sijaan hänet nostettiin ristille, alasti koko maailman katseltavaksi ja pilkattavaksi, Jumalan kirottavaksi.
Kukaan ei auttanut Herraa. Evankeliumissa Jeesus sanoo, että “te saatte nyt periä valtakunnan”. Miten käy perinnön, kun ei ole ketään perimässä? [TAUKO] Perintö menee valtiolle eli kaikille. Kun valittu kansa ei tahtonut ottaa perintöä vastaan, perintö annettiin kaikille kansoille. Jeesus tuli juutalaisia varten. Hänen oman kansansa kansanjoukko huusi hänet ristille. Kaikki hylkäsivät, ja jopa apostolien joukossa ensimmäinen, Pietari, vielä erikseen kielsi hänet. Vähitellen kaikki valittujen joukosta luopuivat ja jäljellä oli enää ainoa Vanhurskas, Jeesus itse, joka ei syntiä tehnyt. Jotta hän ei olisi taivasten valtakunnassa yksin, hän antoi itsensä ristille. Vanhassa testamentissa sanotaan, että “puuhun ripustettu on Jumalan kiroama” (5. Moos. 21:23)
Ihmisen Poika tuli, eikä ollut yhtään vanhurskasta odottamassa. Ihmisen Poika tuli ja rististä tuli kirkkauden valtaistuin. Tämän häväistyksen edessä luomakunta kauhistui ja aurinko peitti kasvonsa: “keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka” (Matt. 27:45). Kirkkauden valtaistuin onkin pimeyden peittämä risti.
Kun Jumala lähettää sanansa, se ei tyhjänä palaa lähettäjänsä luokse, vaan täyttää tehtävänsä. Kun Ihmisen Poika sanoo, “Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat, te saatte nyt periä valtakunnan”, ja ei ole ketään, joka olisi sen arvoinen, Jumalan sana muuttaa kaiken. Kun ei ole yhtään vanhurskasta, lihaksitullut Sana tekee vanhurskaiksi kaikki. Tämä vanhurskaus ei perustu tekoihin, vaan se perustuu armoon. Se on lahja.
Ihmisen Poika on jo tullut, ja meidät on tuomittu yhdessä hänen kanssaan kuolemaan ja ylösnousemukseen. Siksi meillä on toivo. Tämän toivon varassa meidät lähetetään myös tekemään hyviä tekoja; ei siksi, että pelastuisimme, vaan siksi, että voisimme auttaa niitä, joilta puuttuvat elämän perustarpeet. Kristus on maailmankaikkeuden kuningas. Kaikkivaltias itse johtaa meitä auttamaan. Hän kutsuu meidän sydäntämme elämään.
Tunnustakaamme toivomme: Me uskomme yhteen Jumalaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti