Latinalainen kirkkovuosi

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosi on selkeästi latinalainen. Jo muutama viikko sitten alkanut "latinalainen kirkkovuosi" kattaa kaikki sunnuntait pyhää viikkoa lukuunottamatta Septuagesimasta helluntaihin. Kaikilla sunnuntailla on oma, latinalainen nimensä.

Esipaasto
Ennen paastoa on Septuagesima (seitsemänkymmentä) ja Sexagesima (kuusikymmentä). Liturginen paastonaika alkaa tuhkakeskiviikosta, josta on neljäkymmentä paastopäivää (maanantaista lauantaihin) ja kuusi sunnuntaita pääsiäiseen. Paavi Gregoriuksen aikana käyttöön otettu ja keskiajalla noudatettu esipaasto aloitti paaston - ja katumusajan liturgiset muutokset - jo Septuagesimasta, mutta nykyään paasto alkaa juuri tuhkakeskiviikosta. Tuhkakeskiviikkoa edeltävä sunnuntai, Esto mihi, kuuluu periaatteessa esipaastoon, mutta sen latinalainen nimi ei perustu symboliseen laskentatapaan, vaan introitus-antifoniin. Septua- ja sexagesiman nimet ovat symbolisia, eivätkä vastaa niistä pääsiäiseen laskettua aikaa; Septuagesimasta pääsiäiseen on 57/54, Sexagesimasta 50/48 vuorokautta/arkipäivää. Koska laskiaissunnuntain nimi ei rakennu tähän symboliikkaan, käsittelen sen seuraavan otsikon alla.

Paastonaika
Esto mihi, "Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta", aloittaa laskiaissunnuntain jumalanpalveluksen. Paastonajan ensimmäinen sunnuntai Invocavit muistuttaa: "Kun hän huutaa minua, minä vastaan." Viikko eteenpäin ja kirkko huutaa: Reminiscere, "Muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi". Kolmantena sunnuntaina, Oculi, "Minun silmäni katsovat alati Herraan". Puolipaastosunnuntaina, Laetare, "Iloitkaa Jerusalemin kanssa". Kärsimysajan aloittaa Judica, "Hanki minulle oikeutta, Jumala". (Minusta latinasta suoraan käännetty "Tuomitse minut, Jumala", on paljon kivempi.) Kärsimysaika kestääkin pyhän viikon loppuun

Syvän paaston poikkeukset
Pyhän viikon aloittava Dominica Palmarum on poikkeus introituksen kautta nimensä saaneiden sunnuntaiden joukossa. Kiinnostavasti, tuolla sunnuntailla on kaksi antifonia merkitty evankeliumikirjaan, joka on hyvin poikkeuksellista. Suomenkielisen nimensä se saa käännöksenä latinasta evankeliumitekstin kontekstissa: palmusunnuntai. Pääsiäissunnuntainkaan nimi ei liity antifoniin, vaan se on saanut nimensä juutalaisten exoduksen juhlan mukaan.

Pääsiäisajan sunnuntait
Antifonien mukaan nimetyt sunnuntait jatkuvat pääsiäistä seuraavana sunnuntaina; Quasimodogeniti, "Niin kuin vastasyntyneet lapset", joka tunnetaan myös nimellä dominica in albis [depositis]on saanut myös kristilliseen elämään liittyvän merkityksen; tällöin pääsiäisenä kastetut riisuivat valkoisen vaatteen pois. Misercordia Domini muistuttaa, että "Herran laupeus/uskollisuus täyttää maan". Seuraavana sunnuntaina Jubilate, "Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa" ja sitten Cantate, "Laulakaa Herralle uusi laulu" ilo ja sen ilmaiseminen on keskittymisen kohteena. Evankeliumikirja kertoo viidennestä pääsiäistä seuraavasta sunnuntaista: "Rogate (= anokaa, rukoilkaa) poikkeaa muiden pääsiäisen jälkeisten sunnuntaiden latinalaisista nimityksistä sikäli, ettei sitä ole saatu päivän antifonista vaan rukouskulkueista, joita Roomassa järjestettiin 300-luvulta alkaen. Ne korvasivat keväisin pelloille suuntautuneet pakanalliset kulkueet. 400-luvun lopulta lähtien kirkolliset rukouskulkueet sijoittuivat rukoussunnuntain ja helatorstain välisiin arkipäiviin, mistä johtuu niiden myöhempi nimi käyntipäivät (ruotsin gångdagar)." Helatorstaita seuraa kymmenen päivän jakso, jonka sisällä on helluntaita jo jonkin verran ennakoiva Exaudi, "Herra, kuule, kun huudan sinua".