Hei kaikki! Lähimmäisen kahden viikon aikana minulla on järkyttävän paljon tekemistä ensinnäkin opinnoissani ja toisaalta myöskin toverineuvoston vaaleissa! Olen nimittäin Pro semper Virgine -vaaliliiton asiamies ja hoidan sitäkin. Opiskelujen saralla se kuuluisa perhemessu on vihdoin tulossa ja pitäisi siihenkin saarna kirjoittaa - unohtamatta myöskään viikon päästä olevaa seminaariesitelmää Dionysioksen symboliteorian tutkimuksesta.
Blogi siis hidastuu. Pyrin viimeistään ensi viikolla, viimeistään vaalien (to) jälkeen, sanomaan jotain relevanttia jostain relevantista.
tiistai 28. lokakuuta 2008
perjantai 24. lokakuuta 2008
Armon kokemuksen valossa psalmi 59
Tänään nukkumaan mennessä koin ilmeisesti Jumalan vaikutuksesta armon. Kävin ajattelemaan menneisyyttäni ja pohtien kaikkea mennyttä, eri tilanteita ja henkilöitä piirsin mielessäni ristin jokaisen yli. "Herra, tämänkin sinä olet antanut anteeksi." "Herra, tuohon sinä johdatit minua." Jotenkin tämä kokemus vertautuu armeijassa kokemaani äärimmäiseen johdatuksen tunteeseen, jonka muistan edelleen: kävelin Hoikankankaalla kohti sotilaskotia ja tunsin, että johdatus on vienyt minut tähän asti niin, että kaikki on kohdallaan.
Kuuntelin tämän kokemuksen vallassa psalmia 59 ja tahdon jakaa siihen liittyvät pohdinnat nyt kanssanne. Tämä on sitten lähinnä minä-muotoinen hartausteksti, koska se niin liittyy tämäniltaiseen kokemukseen. En ole jäsennellyt hirveästi. Toivottavasti tästä kovin henkilökohtaisesta psalmitulkinnasta on jotain hyötyä myös blogin lukijoille. Tämä ei nyt kuitenkaan ole mikään "tiskatessani tuli mieleen" -juttu...
Psalmin 59 tulkintaa, ja rukous Jumalalle
Kasotaanpa ensimmäistä jaksoa, jakeesta 1 selaan asti eli jakeen 6 loppuun. Kuka on tämä vihollinen, joka käy kimppuun? Se on menneisyys tai Syyttäjä, joka tahtoo muuttaa kiitoksemme suruksi. Niin psalmissa rukoillaan: suojele minua, Jumala, armollasi, kun syyttäjät käyvät kimppuuni. Kyse on paitsi Saatanasta, niin myös omista ajatuksistani. Ne ahdistavat minua nurkkaan, sillä tiedän, että Jumala on Vanhurskas, ja tiedän, että Jumala on Rakkaus.
Pelasta minut pahantekijöiltä, pelasta murhamiehiltä. Murehtiva mieli tekee pahaa. Itse helposti käyn itseäni vastaan ja murhaan itseni vaatiessani itseltä liikaa, täydellisyyttä myös anteeksiannetun menneisyyden suhteen. He vaanivat henkeäni, heti ottaakseen sen pois ensimmäisestä synninteosta; heti kun rikon sinua vastaan omat ajatukseni tulevat ja syyttävät minua sinun lakisi edessä, ja ne ovat väkivahvat, en voi vastustaa niitä. Kuitenkin sinun sanasi on tehnyt minusta puhtaan, en ole rikkonut, enkä tehnyt väärin; koska sinä Herra, olet poistanut rikkomukseni ja tahrani. Sinä, Herra, olet tehnyt syyllisestä viattoman, mutta ajatukset syöksyvät kimppuuni ja yrittävät tarrata minulta onneni. Tule siis sinä, Herra, auttamaan minua ja lohduttamaan minua, vahvistamaan minua armollasi. Tule auttamaan! Herää, herää minussa, ja nouse jo, nouse jo sydämeni pimeyden keskellä olevalta valtaistuimeltasi ja puhalla yli koko olemukseni. Tuomitse minut itseni tuomitsemisesta, oi ainut Tuomari, ja vapauta minut! Tuhoa ajatukset, jotka ahdistavat minut nurkkaan!
He tulevat joka ilta, joka ilta minä käyn itse syyttämään itseäni. He kiertelevät kaupungissa, minun muistoissani, ja yhä uudelleen nostavat tilanteita, joissa olen rikkonut ja tuhonnut, vaatinut ja murskannut. Syytös sivaltaa minuun, koska minä tiedän, että olen syyllinen, mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa. Silloin, kun olen ahdistunut itseni kanssa, luulen, ettet kuule; syntini ovat kadottaneet sinut.
Sinä naurat minulle, minun typeryydelleni, hyväntahtoisesti. Sinä pidät pilkkanasi minua, joka teen itsestäni tuomarin. Nyt minä ymmärrän, Herra; sinä annat minulle voimaa sanoa syytöksille: ei, Jumala on armahtanut minut. Tänään minä söin armosi, Jumala, ja minä olen armoa täynnä, jopa ylitsevuotava. Sinä olet taivaallinen ruoka, joka voimistaa minut käymään taisteluun.
Sinä kuljit edelläni, oi Kristus, ja näytit, että synti tuhotaan, poistetaan ja pyyhitään. Ylösnousemuksesi kirkkaudella sinä näytit, minkä tahdot antaa minullekin. Sinä annat minun nähdä syyttäjän kohtalon; se heitetään pois!
Kuitenkin vielä jätät minuun, Herrani, syyttäjän, joka varoittaa minua tekemästä syntiä sinua vastaan. Kiitoksen kansa mielessäni ei saa unohtaa sinua, ja silloin, kun syyttäjä on voitettu ja nujerrettu ja lyöty maahan, se näkee voiton lipun. Sinä olet ajanut hajalle suurella armollasi ja anteeksiannollasi minun mielestäni pahat ajatukset, olet heittänyt ne mieleni kuuteen eri kolkkaan.
Tee minua vahingoittavista mielenliikkeistä loppu, Herrani! Hävitä heidät! Jumala, sinä hallitset myös minua, joka olen petturi, sinä hallitset koko maata, niin hyviä kuin pahoja. Sinä annat anteeksi minun menneisyyteni ja tahdot minun turvaavan sinuun tulevaisuudessa, yhä uudelleen ja uudelleen, joka aamu ja ilta. Taas ja taas pahuus nousee, ja jos en ruoki niitä, syytöksiäni itseäni vastaan, ne etsivät ja sanovat: syntiä olet tehnyt, syntiä varmasti, syntinen kun olet! Synti on kuitenkin katoavaista ja armo katoamatonta.
"Mutta minä laulan sinun voimastasi
ja ylistän sinun uskollisuuttasi joka aamu,
sillä sinä olet turvani,
pakopaikka hädän päivänä."
Siunaa, Herrani, menneisyyttäni ja kaikkia sen henkilöitä. Johdata heidän elämäänsä. Ole heidän kanssaan. Puolusta, pelasta, armahda ja varjele heitä, Jumala, sinun armollasi.
"Jumala, minun voimani, sinulle minä laulan, sillä sinä olet turvani, uskollinen Jumalani."
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen!
Tulkinnan yhteenvetoja
Tänään psalmi kertoi minulle siis minusta itsestäni. Viholliset ovat omia syyttäviä ajatuksiani, jotka käyvät minua vastaan, ja Jumala ajaa ne pois. Hän kuitenkin jättää niitä jäljelle, etten hairahtuisi syntiin. Jumala on tehnyt minusta viattoman pyhien sakramenttiensa voimalla, Sanan voimalla. Minulla ei ole oikeutta tuomita itseäni, sillä vain Jumala on oikeamielinen ja Tuomari. Kristus, meidän Jumalamme, on jopa ainut Tuomari. Ja jos kerran Tuomari itse kuoli meidän puolestamme, mitä meillä on pelättävää? Ei mitään. Voimme siis iloita armon laajuudesta!
Kuuntelin tämän kokemuksen vallassa psalmia 59 ja tahdon jakaa siihen liittyvät pohdinnat nyt kanssanne. Tämä on sitten lähinnä minä-muotoinen hartausteksti, koska se niin liittyy tämäniltaiseen kokemukseen. En ole jäsennellyt hirveästi. Toivottavasti tästä kovin henkilökohtaisesta psalmitulkinnasta on jotain hyötyä myös blogin lukijoille. Tämä ei nyt kuitenkaan ole mikään "tiskatessani tuli mieleen" -juttu...
Psalmin 59 tulkintaa, ja rukous Jumalalle
Kasotaanpa ensimmäistä jaksoa, jakeesta 1 selaan asti eli jakeen 6 loppuun. Kuka on tämä vihollinen, joka käy kimppuun? Se on menneisyys tai Syyttäjä, joka tahtoo muuttaa kiitoksemme suruksi. Niin psalmissa rukoillaan: suojele minua, Jumala, armollasi, kun syyttäjät käyvät kimppuuni. Kyse on paitsi Saatanasta, niin myös omista ajatuksistani. Ne ahdistavat minua nurkkaan, sillä tiedän, että Jumala on Vanhurskas, ja tiedän, että Jumala on Rakkaus.
Pelasta minut pahantekijöiltä, pelasta murhamiehiltä. Murehtiva mieli tekee pahaa. Itse helposti käyn itseäni vastaan ja murhaan itseni vaatiessani itseltä liikaa, täydellisyyttä myös anteeksiannetun menneisyyden suhteen. He vaanivat henkeäni, heti ottaakseen sen pois ensimmäisestä synninteosta; heti kun rikon sinua vastaan omat ajatukseni tulevat ja syyttävät minua sinun lakisi edessä, ja ne ovat väkivahvat, en voi vastustaa niitä. Kuitenkin sinun sanasi on tehnyt minusta puhtaan, en ole rikkonut, enkä tehnyt väärin; koska sinä Herra, olet poistanut rikkomukseni ja tahrani. Sinä, Herra, olet tehnyt syyllisestä viattoman, mutta ajatukset syöksyvät kimppuuni ja yrittävät tarrata minulta onneni. Tule siis sinä, Herra, auttamaan minua ja lohduttamaan minua, vahvistamaan minua armollasi. Tule auttamaan! Herää, herää minussa, ja nouse jo, nouse jo sydämeni pimeyden keskellä olevalta valtaistuimeltasi ja puhalla yli koko olemukseni. Tuomitse minut itseni tuomitsemisesta, oi ainut Tuomari, ja vapauta minut! Tuhoa ajatukset, jotka ahdistavat minut nurkkaan!
He tulevat joka ilta, joka ilta minä käyn itse syyttämään itseäni. He kiertelevät kaupungissa, minun muistoissani, ja yhä uudelleen nostavat tilanteita, joissa olen rikkonut ja tuhonnut, vaatinut ja murskannut. Syytös sivaltaa minuun, koska minä tiedän, että olen syyllinen, mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa. Silloin, kun olen ahdistunut itseni kanssa, luulen, ettet kuule; syntini ovat kadottaneet sinut.
Sinä naurat minulle, minun typeryydelleni, hyväntahtoisesti. Sinä pidät pilkkanasi minua, joka teen itsestäni tuomarin. Nyt minä ymmärrän, Herra; sinä annat minulle voimaa sanoa syytöksille: ei, Jumala on armahtanut minut. Tänään minä söin armosi, Jumala, ja minä olen armoa täynnä, jopa ylitsevuotava. Sinä olet taivaallinen ruoka, joka voimistaa minut käymään taisteluun.
Sinä kuljit edelläni, oi Kristus, ja näytit, että synti tuhotaan, poistetaan ja pyyhitään. Ylösnousemuksesi kirkkaudella sinä näytit, minkä tahdot antaa minullekin. Sinä annat minun nähdä syyttäjän kohtalon; se heitetään pois!
Kuitenkin vielä jätät minuun, Herrani, syyttäjän, joka varoittaa minua tekemästä syntiä sinua vastaan. Kiitoksen kansa mielessäni ei saa unohtaa sinua, ja silloin, kun syyttäjä on voitettu ja nujerrettu ja lyöty maahan, se näkee voiton lipun. Sinä olet ajanut hajalle suurella armollasi ja anteeksiannollasi minun mielestäni pahat ajatukset, olet heittänyt ne mieleni kuuteen eri kolkkaan.
Tee minua vahingoittavista mielenliikkeistä loppu, Herrani! Hävitä heidät! Jumala, sinä hallitset myös minua, joka olen petturi, sinä hallitset koko maata, niin hyviä kuin pahoja. Sinä annat anteeksi minun menneisyyteni ja tahdot minun turvaavan sinuun tulevaisuudessa, yhä uudelleen ja uudelleen, joka aamu ja ilta. Taas ja taas pahuus nousee, ja jos en ruoki niitä, syytöksiäni itseäni vastaan, ne etsivät ja sanovat: syntiä olet tehnyt, syntiä varmasti, syntinen kun olet! Synti on kuitenkin katoavaista ja armo katoamatonta.
"Mutta minä laulan sinun voimastasi
ja ylistän sinun uskollisuuttasi joka aamu,
sillä sinä olet turvani,
pakopaikka hädän päivänä."
Siunaa, Herrani, menneisyyttäni ja kaikkia sen henkilöitä. Johdata heidän elämäänsä. Ole heidän kanssaan. Puolusta, pelasta, armahda ja varjele heitä, Jumala, sinun armollasi.
"Jumala, minun voimani, sinulle minä laulan, sillä sinä olet turvani, uskollinen Jumalani."
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen!
Tulkinnan yhteenvetoja
Tänään psalmi kertoi minulle siis minusta itsestäni. Viholliset ovat omia syyttäviä ajatuksiani, jotka käyvät minua vastaan, ja Jumala ajaa ne pois. Hän kuitenkin jättää niitä jäljelle, etten hairahtuisi syntiin. Jumala on tehnyt minusta viattoman pyhien sakramenttiensa voimalla, Sanan voimalla. Minulla ei ole oikeutta tuomita itseäni, sillä vain Jumala on oikeamielinen ja Tuomari. Kristus, meidän Jumalamme, on jopa ainut Tuomari. Ja jos kerran Tuomari itse kuoli meidän puolestamme, mitä meillä on pelättävää? Ei mitään. Voimme siis iloita armon laajuudesta!
torstai 23. lokakuuta 2008
Elevaatio ehtoollisessa I
Ehtoollisessa tapahtuu erinäisiä elevaatioita. Elevaatiota tarkoitan nyt laajassa mielessä, eli aineiden nostamista jostain syystä. Varsinaisesti termillä elevaatio viitataan konsekraation jälkeiseen elevaatioon, jossa konsekroitu elementti nostetaan kansan adoroitavaksi. Olen erottanut seuraavat elevaation kohdat, jotka pätevät läntisessä riituksessa. Ainahan ei aineita tietenkään nostella; en usko, että kovin moni luterilainen pappi erityisesti elevoi offertoriossa, kattamista lukuunottamatta. Tässä elevaatioiksi on laskettu rukoukseen tai toimintaan olennaisesti liittyvät elevaatiot, ei esim. kattamista.
1. offertorio - elementit tarjotaan Jumalan käyttöön
2. konsekraatio - kun elementtien yli lausutaan pyhät sanat
3. elevaatio - kun pyhitetty elementti nostetaan ylös palvottavaksi
4. doksologia - leipä nostetaan kalkin päälle "Hänen kauttaan..."
5. fractio - leipä murretaan kalkin, pateenin tai korporaalin yllä
6. kommuuniokutsu - kansa kutsutaan osallistumaan
7. kommuunio - aineet ovat elevoituna s.o. käsissä jakoa varten
(8. postcommunio - ehtoollisen päätössanojen jälkeen)
Itse olen erottanut myös seitsemän eri korkeutta, joilla elementit ovat ehtoollisosan aikana. Ruumiinosaan viittaavat olen ottanut itseni mukaan, mutta olen arvioinut myös niiden korkeuden senttimetreinä. Pää on tässä laskettu suorana pidettynä päänä, ei kumarrettuna päänä. Yleensä korottaessa pään korkeudelle tai sen yli pääkin kumarretaan - poislukien adoraatioelevaatio, jos selebrantti taivuttaa polveaan (genufleksio) sen jälkeen.
1. pöydällä - näin mm. eukaristisen rukouksen aikana
2. pöydän yllä - hieman pöydän yllä, ehkä 5-10 senttimetriä
3. mahan korkeudella - ehkä noin 20 senttimetriä
4. rinnan korkeudella - ehkä noin 30-40 senttimetriä
5. pään korkeudella - tämä liittyy myös pääsymboliikkaan
6. pään yläpuolella - tämäkin liittyy pääsymboliikkaan
7. korotettuna korkeuksiin - niin korkealle kuin nousee, kädet suorana
Aivan omanlaisensa "elevaatio" - jota tulisi ehkä ennemmin nimittää erottamiseksi - on se, kun aineet tuodaan kredenssipöydältä alttarille. Leipä elevoidaan maallisesta käytöstä pyhään käyttöön. Tähän voi liittyä myös kulkue, joka tietenkin alleviivaa seurakunnan uhria.
(Muokkasin ja lisäsin postcommunion.)
1. offertorio - elementit tarjotaan Jumalan käyttöön
2. konsekraatio - kun elementtien yli lausutaan pyhät sanat
3. elevaatio - kun pyhitetty elementti nostetaan ylös palvottavaksi
4. doksologia - leipä nostetaan kalkin päälle "Hänen kauttaan..."
5. fractio - leipä murretaan kalkin, pateenin tai korporaalin yllä
6. kommuuniokutsu - kansa kutsutaan osallistumaan
7. kommuunio - aineet ovat elevoituna s.o. käsissä jakoa varten
(8. postcommunio - ehtoollisen päätössanojen jälkeen)
Itse olen erottanut myös seitsemän eri korkeutta, joilla elementit ovat ehtoollisosan aikana. Ruumiinosaan viittaavat olen ottanut itseni mukaan, mutta olen arvioinut myös niiden korkeuden senttimetreinä. Pää on tässä laskettu suorana pidettynä päänä, ei kumarrettuna päänä. Yleensä korottaessa pään korkeudelle tai sen yli pääkin kumarretaan - poislukien adoraatioelevaatio, jos selebrantti taivuttaa polveaan (genufleksio) sen jälkeen.
1. pöydällä - näin mm. eukaristisen rukouksen aikana
2. pöydän yllä - hieman pöydän yllä, ehkä 5-10 senttimetriä
3. mahan korkeudella - ehkä noin 20 senttimetriä
4. rinnan korkeudella - ehkä noin 30-40 senttimetriä
5. pään korkeudella - tämä liittyy myös pääsymboliikkaan
6. pään yläpuolella - tämäkin liittyy pääsymboliikkaan
7. korotettuna korkeuksiin - niin korkealle kuin nousee, kädet suorana
Aivan omanlaisensa "elevaatio" - jota tulisi ehkä ennemmin nimittää erottamiseksi - on se, kun aineet tuodaan kredenssipöydältä alttarille. Leipä elevoidaan maallisesta käytöstä pyhään käyttöön. Tähän voi liittyä myös kulkue, joka tietenkin alleviivaa seurakunnan uhria.
(Muokkasin ja lisäsin postcommunion.)
tiistai 21. lokakuuta 2008
Te Deumin gestiikka
Lähteenäni breviary.net tuon blogini lukijoille tiettäväksi perinteiset Te Deum -hymniin liittyvän gestiikan. Kursivoitujen sanojen aikana tulee osoittaa "profound reverence" eli kumartaa. Tummennettujen ja kursivoitujen sanojen aikana puolestaan genuflektoidaan.
Te Deum
Sinua, Jumala, me ylistämme,
sinua, Herra, me kunnioitamme.
sinulle taivaat ja kaikki vallat,
sinua, Isän ainoa Poika,
Isän ikuinen Poika,
sinä avasit uskoville taivasten valtakunnan.
tänä päivänä kaikelta synniltä.
kun me panemme toivomme sinuun.
Kiinnostava yksityiskohta on mielestäni se, että Tersanctusta lukuunottamatta kunnioituksen osoitus sijoittuu aika symmetrisesti genuflektion kummallekin puolelle. Olisiko näillä kunnioituksen osoituksilla sittenkin ollut hyvin käytännöllinen syy: estää selkäkipua ja mahdollistaa selkeä liikkuminen?
Te Deum
Sinua, Jumala, me ylistämme,
sinua, Herra, me kunnioitamme.
Sinua, ikuista Isää, kumartaa koko maailma.Sinulle kaikki enkelit,
sinulle taivaat ja kaikki vallat,
sinulle kerubit ja serafit laulavat lakkaamatta:»Pyhä, pyhä, pyhä Jumala, Herra Sebaot.
Taivas ja maa on täynnä sinun kunniasi suuruutta.»Sinua kiittävät alati pyhä apostolien kuoro,
kirkkaina loistavat profeetatSinua, kaikkivaltias Isä,
ja marttyyrien säteilevä joukko.
sinua, Isän ainoa Poika,
sinua, Pyhä Henki,Sinä, Kristus, kirkkauden kuningas,
ylistää pyhä seurakuntasi kaikkialla maailmassa.
Isän ikuinen Poika,
et kaihtanut Neitsyen kohtua,Kukistettuasi kuoleman vallan
kun tulit vapahtamaan ihmisen.
sinä avasit uskoville taivasten valtakunnan.
Sinä istut Jumalan oikealla puolella,Uskomme, että kerran tulet takaisin tuomarina.
Isän kirkkaudessa.
Tule auttamaan palvelijoitasi,Vie meidät pyhiesi joukkoon ikuiseen kirkkauteesi.
jotka lunastit kalliilla verelläsi.
Pelasta kansasi, Herra,kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
ja siunaa omiasi,
Joka päivä me kiitämme sinuaVarjele, Herra, meidät armossasi
ja ylistämme nimeäsi ikuisesti.
tänä päivänä kaikelta synniltä.
Armahda meitä, Herra, armahda meitä.Sinun laupeutesi olkoon yllämme,
kun me panemme toivomme sinuun.
Sinuun, Herra, me turvaamme.
Älä milloinkaan hylkää meitä.
Kiinnostava yksityiskohta on mielestäni se, että Tersanctusta lukuunottamatta kunnioituksen osoitus sijoittuu aika symmetrisesti genuflektion kummallekin puolelle. Olisiko näillä kunnioituksen osoituksilla sittenkin ollut hyvin käytännöllinen syy: estää selkäkipua ja mahdollistaa selkeä liikkuminen?
Harjoittelujen perhemessu
Yliopisto-opintoihin kuuluu ns. II praktikum (maisterintutkinnon soveltavat opinnot), joiden osana teologian maisteriksi tahtovan tulee toimittaa ns. harjoitusmessu. Siinä ei ole tietenkään tarkoituksena viettää oikeaa messua l. konsekroida. Itselläni on tulossa vastaava messu marraskuun puolella, mutta olemme jo tavanneet työryhmän kanssa. Pidimme puolentoista tunnin palaverin, jossa kerroin hienoista ajatuksistani perhemessun suhteen. Olen sitä mieltä, että perhemessu on se kanava, jota kautta korkeakirkollinen liturgia palautetaan Suomen kirkkoon. Jos se ei sitä kautta tule, mistä muualta se tulisi?
Mitä erikoista perhemessussani siis on?
1. Toimittajien spiritualiteetti
Toimittajien hengellinen elämä otetaan huomioon alusta loppuun. Astuessaan alttarille papeille on varattu omat, salaiset rukoukset, samoin tullessaan kirkkoon. Myös pukeutumiseen ja jumalanpalveluksen päätökseen on varauduttu niin, että toimittajilla on tavallaan oma rukoushetki heidän pukeutuessaan liturgisesti.
Toimittajien omien, henkilökohtaisten ja salaisten rukouksien käyttäminen auttaa heitä itseään orientoitumaan liturgian toimittamisessa. Astuessaan kuoriin toimittaja rukoilee "Minä tulen alttarisi eteen", mikä ilmentää käynnissä olevaa toimintaa. Rukous formuloi sen, mitä tehdään, kielelliseksi ja näin auttaa palvontaa.
Omalta osaltaan tähän kategoriaan - tosin vain hatarasti - kuuluu myös offertoriossa olevat uhrirukoukset, joilla leipä ja viini uhrattaisiin Jumalalle. Aion käyttää oikeaa, isoa hostiaa, joten se annetaan, uhrataan (offertorio) Jumalalle uhrivirren aikana.
2. Kulkueet
Erilaiset kulkueet toimivat vallan mainiosti lasten jumalanpalveluksissa. Siinä on ihmeteltävää ja töllisteltävää lapsille. Johtamassani perhemessussa tullaan toteuttamaan yhteensä kolme kulkuetta: alkuprosessio, evankeliumikulkue ja loppuprosessio. Evankeliumikulkuetta varten päivän virren aikana avustava pappi hakee siunauksen ja evankeliumikirjan alttarilta, jonka jälkeen kulkue siirtyy kirkon keskelle.
Evankeliumin lukemisen yhteydessä alttarin ja evankeliumin yhteyttä olen halunnut korostaa sillä, että liturgi (minä) laulaa alttarilla - joko versus populum tai ad orientem - hallelujasäkeen seurakunnan laulamien hallelujahymnien välissä.
3. Ehtoollisvälineistö
Ehtoollisvälineistönä käytetään kalkkia ja pateenia sekä korporaalia ja purifikaattoria. Uhrivirren alkaessa avustava pappi tulee evankeliumin puolelta kattamaan pöydän: hän käy avaamassa korporaalin ja asettamassa välineistön sen päälle. Tämän jälkeen hän tulee epistolan puolelle, jossa hän auttaa liturgia pesemään kätensä (lavabo).
Ehtoollisvälineistöön kuuluu olennaisena osana myös Sanctus-kynttilä (tai kaksi), jotka sytytetään Sanctus-hymnin alussa. Aion käyttää manipulusta koko messun ajan, mikä saattaa herättää hämmästystä.
4. Elevaatiot
Ehtoollisosassa käytetään lukuisia elevaatioita. Ensimmäinen elevaatio on offertoriossa, lahjojen uhraamisessa. Epikleesin aikana pappi kääntää kätensä aineitten päälle, viitaten kätten päälle panemiseen l. Pyhän Hengen välittämiseen. Toinen elevaatio tapahtuu konsekraatiossa - jota tosin ei toimiteta - sekä sitä seuraavassa adoraatioelevaatiossa, joka on käytännössä messun korkein elevaatio. Kolmas elevaatio suoritetaan eukaristisen rukouksen loppudoksologiassa. Neljäs elevaatio suoritetaan fractiossa (jep, aion murtaa leivän - sen vuoksi oikein leivän myös tahdoin) ja viides eli viimeinen elevaatio kommuuniokutsussa - jota tosin ei toteutettane. Elevaatioista kirjoitan joskus myöhemmin, olen tätä hieman pohtinut.
6. Musiikki
Alkuprosession aikana lauletaan Taize-laulua "Jeesus Kristus on juhlariemu", joka toistuu ensimmäisenä kommuuniohymninä: me tulemme kirkkoon, jotta olisimme yksi Kristuksen ruumiissa. Prosessiohymnin jälkeen alkuvirtenä on psalmivuorolaulu. Olen päättänyt käyttää perhemessun kaikulauluja liturgisissa osuuksissa, mikä korostaa juhlatematiikkaa (Herra on keskellämme - Vietämme suurta juhlaa). Kiitosvirtenä käytetään perhemessun Laudamusta (jota en ole itse kuullut käytettävän). Kiitosrukouksen ja ylistysvirren olen korvannut yhdellä virrellä, mikä lyhentää toimitusta jonkin verran.
7. Saarna
Saarna tulee olemaan lapsille soveltuva ja havainnollistamisvälineitä käyttävä. Tekstinä on Matteuksen perikooppi Kristuksen kirkastumisesta. Huomattavaa tässä on, että evankeliumin lukee ja uskontunnustuksen johtaa avustava pappi, eli siis eri henkilö kuin saarnaaja.
Summa summarum
Kaikenlaista pientä, mutta toivon, että tästä perhemessusta tulee mahdollisimman juhlava kokonaisuus.
Mitä erikoista perhemessussani siis on?
1. Toimittajien spiritualiteetti
Toimittajien hengellinen elämä otetaan huomioon alusta loppuun. Astuessaan alttarille papeille on varattu omat, salaiset rukoukset, samoin tullessaan kirkkoon. Myös pukeutumiseen ja jumalanpalveluksen päätökseen on varauduttu niin, että toimittajilla on tavallaan oma rukoushetki heidän pukeutuessaan liturgisesti.
Toimittajien omien, henkilökohtaisten ja salaisten rukouksien käyttäminen auttaa heitä itseään orientoitumaan liturgian toimittamisessa. Astuessaan kuoriin toimittaja rukoilee "Minä tulen alttarisi eteen", mikä ilmentää käynnissä olevaa toimintaa. Rukous formuloi sen, mitä tehdään, kielelliseksi ja näin auttaa palvontaa.
Omalta osaltaan tähän kategoriaan - tosin vain hatarasti - kuuluu myös offertoriossa olevat uhrirukoukset, joilla leipä ja viini uhrattaisiin Jumalalle. Aion käyttää oikeaa, isoa hostiaa, joten se annetaan, uhrataan (offertorio) Jumalalle uhrivirren aikana.
2. Kulkueet
Erilaiset kulkueet toimivat vallan mainiosti lasten jumalanpalveluksissa. Siinä on ihmeteltävää ja töllisteltävää lapsille. Johtamassani perhemessussa tullaan toteuttamaan yhteensä kolme kulkuetta: alkuprosessio, evankeliumikulkue ja loppuprosessio. Evankeliumikulkuetta varten päivän virren aikana avustava pappi hakee siunauksen ja evankeliumikirjan alttarilta, jonka jälkeen kulkue siirtyy kirkon keskelle.
Evankeliumin lukemisen yhteydessä alttarin ja evankeliumin yhteyttä olen halunnut korostaa sillä, että liturgi (minä) laulaa alttarilla - joko versus populum tai ad orientem - hallelujasäkeen seurakunnan laulamien hallelujahymnien välissä.
3. Ehtoollisvälineistö
Ehtoollisvälineistönä käytetään kalkkia ja pateenia sekä korporaalia ja purifikaattoria. Uhrivirren alkaessa avustava pappi tulee evankeliumin puolelta kattamaan pöydän: hän käy avaamassa korporaalin ja asettamassa välineistön sen päälle. Tämän jälkeen hän tulee epistolan puolelle, jossa hän auttaa liturgia pesemään kätensä (lavabo).
Ehtoollisvälineistöön kuuluu olennaisena osana myös Sanctus-kynttilä (tai kaksi), jotka sytytetään Sanctus-hymnin alussa. Aion käyttää manipulusta koko messun ajan, mikä saattaa herättää hämmästystä.
4. Elevaatiot
Ehtoollisosassa käytetään lukuisia elevaatioita. Ensimmäinen elevaatio on offertoriossa, lahjojen uhraamisessa. Epikleesin aikana pappi kääntää kätensä aineitten päälle, viitaten kätten päälle panemiseen l. Pyhän Hengen välittämiseen. Toinen elevaatio tapahtuu konsekraatiossa - jota tosin ei toimiteta - sekä sitä seuraavassa adoraatioelevaatiossa, joka on käytännössä messun korkein elevaatio. Kolmas elevaatio suoritetaan eukaristisen rukouksen loppudoksologiassa. Neljäs elevaatio suoritetaan fractiossa (jep, aion murtaa leivän - sen vuoksi oikein leivän myös tahdoin) ja viides eli viimeinen elevaatio kommuuniokutsussa - jota tosin ei toteutettane. Elevaatioista kirjoitan joskus myöhemmin, olen tätä hieman pohtinut.
6. Musiikki
Alkuprosession aikana lauletaan Taize-laulua "Jeesus Kristus on juhlariemu", joka toistuu ensimmäisenä kommuuniohymninä: me tulemme kirkkoon, jotta olisimme yksi Kristuksen ruumiissa. Prosessiohymnin jälkeen alkuvirtenä on psalmivuorolaulu. Olen päättänyt käyttää perhemessun kaikulauluja liturgisissa osuuksissa, mikä korostaa juhlatematiikkaa (Herra on keskellämme - Vietämme suurta juhlaa). Kiitosvirtenä käytetään perhemessun Laudamusta (jota en ole itse kuullut käytettävän). Kiitosrukouksen ja ylistysvirren olen korvannut yhdellä virrellä, mikä lyhentää toimitusta jonkin verran.
7. Saarna
Saarna tulee olemaan lapsille soveltuva ja havainnollistamisvälineitä käyttävä. Tekstinä on Matteuksen perikooppi Kristuksen kirkastumisesta. Huomattavaa tässä on, että evankeliumin lukee ja uskontunnustuksen johtaa avustava pappi, eli siis eri henkilö kuin saarnaaja.
Summa summarum
Kaikenlaista pientä, mutta toivon, että tästä perhemessusta tulee mahdollisimman juhlava kokonaisuus.
lauantai 18. lokakuuta 2008
Ikoni mielessä: Vincentius Leriniläinen
Satuin törmäämään Vincentius Leriniläisen ikoniin täällä. Yrittäessäni löytää suomennosta hänen nimelleen, löysin ortodoksisen linkin, jossa Vincentiuksen kijoittamaksi annetaan muutamia seuraavia lausuntoja:
Yleisessä kirkossa on kaikin keinoin pidettävä kiinni siitä, mihin kaikkialla on uskottu, mihin aina on uskottu, mihin kaikki ovat uskoneet, sillä todellisuudessa ja varsinaisesti on yleismaailmallista (ekumeenista) ainoastaan se, mikä, kuten sanan merkityskin osoittaa, mahdollisuuden mukaan yleensä kaiken käsittää. Se, minkä kaikki tai monet yksimielisesti, julkisesti ja pysyväisesti, ikään kuin opettajain kesken edeltäpäin tapahtuneesta sopimuksesta, yksimielisesti hyväksyvät, omaksuvat ja jättävät toisille, on pidettävä täysin luotettavana ja varmana
Jos Raamatun kaanoni on täydellinen ja itsessään on kylliksi kaikessa, miksi on tarpeen liittää siihen Kirkon tulkinnan auktoriteettia? Aivan yksinkertaisesti siksi, että Pyhiä Kirjoituksia niiden oman syvällisyytensä vuoksi eivät kaikki hyväksy yhden ja saman merkityksen omaavina.
Korkeakirkollinen uudistus kirkossa
Pitäisikö tuon korkeakirkollisen uudistuksen eteen alkaa tehdä jotain?
torstai 16. lokakuuta 2008
Society for the Preservation of Evangelic Lutheran Liturgy
Vinkin perusteella löysin Society of the Preservation of Evangelic Lutheran Liturgy -nimisen blogin. Siihen kai liittyy jonkinlainen järjestö taustalle. Siitä joskus myöhemmin, kun ehdin paneutua.
Heillä oli vallan mainio artikkeli ehtoollisesta. Tässä on varteenotettava mielipide! Itse voin allekirjoittaa nämä ohjeet täysin, tosin pidän kyllä sitä hyvin mahdollisena ja suotavana, että alkoholitonta viiniä (hox, ei siis rypälemehua) ja gluteenitonta leipää on tarjolla.
Heillä oli vallan mainio artikkeli ehtoollisesta. Tässä on varteenotettava mielipide! Itse voin allekirjoittaa nämä ohjeet täysin, tosin pidän kyllä sitä hyvin mahdollisena ja suotavana, että alkoholitonta viiniä (hox, ei siis rypälemehua) ja gluteenitonta leipää on tarjolla.
perjantai 10. lokakuuta 2008
Tuoli
Perinteisestihän rippikouluissa on käytetty uskon tuolin mallia, jossa usko eli tuoli pysyy pystyssä neljän jalan varassa. Näitä ovat kristittyjen yhteys, Raamattu, ehtoollinen ja rukous. (Vrt. Ap. t. 2:42) Jalostin foorumilla mallia! Miten olisi seuraava:
Kuvittele selkänojallinen tuoli, joka lepää kalliolla. Tämä kallio on Kirkko, jonka päällä usko lepää - ilman Kirkkoa ei olisi uskoa, sillä armonvälineet ovat vain Kirkossa. Tuolilla on neljä jalkaa: kaste, rippi, ehtoollinen ja evankeliumi. Tuolin selkänoja on rukous. Tuolilla istuu Kristus itse (pimeässä pilvessä).
Välillä pitää antaa tradition hengittää...
Kuvittele selkänojallinen tuoli, joka lepää kalliolla. Tämä kallio on Kirkko, jonka päällä usko lepää - ilman Kirkkoa ei olisi uskoa, sillä armonvälineet ovat vain Kirkossa. Tuolilla on neljä jalkaa: kaste, rippi, ehtoollinen ja evankeliumi. Tuolin selkänoja on rukous. Tuolilla istuu Kristus itse (pimeässä pilvessä).
Välillä pitää antaa tradition hengittää...
torstai 9. lokakuuta 2008
Liturgisen laulun kurssi?
Pohdiskelin, josko järjestäisin itse tahi muutaman osaavan toverin kanssa TYT:llä liturgisen laulun kurssin. Voitaisiin harjoitella vaikka kolmessa osassa messun, rukoushetkien ja kasuaalien liturgiset lauluosuudet. Siitä on hirveän paljon hyötyä ajatellen työtä ja omaa rukouselämää. Helppo pitää vaikka extempore-rukoushetki, jos siltä tuntuu, sopivalla kanonisella tunnilla...
Miltä tuntuu, anonyymit lukijani?
Miltä tuntuu, anonyymit lukijani?
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Rukousten laulaminen
Jumalanpalvelusten oppaan sanasto on vallan mainio. Siellä on myös tällaiset sanat:
flexa, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa puhuttelun päätöskadenssi.
metrum, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön alkuosan päättävä kadenssi.
punctum, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön jälkiosan päättävä kadenssi.
konkluusio, lat. conclusio 'päätös '. Esimerkiksi päivän rukouksen sävelmäkaavassa rukouksen päätösosan päättävä kadenssi.
Tässä annetaan siis neliosainen malli rukousten kantillointiin. Kaikki käsikirjamme rukousta varten osoittamat kantillointisävelmät ovat kuitenkin kolmiosaisia (osat 1, 2 ja 3). Messun puolella ei ole edes ohjeistusta sävelmän sijoittamisesta. Rukoushetkien osastossa on kuitenkin pienet ohjeet. Niiden ohjeiden perusteella rohkenen väittää seuraavaa.
Rukoukset jaetaan laulamista varten seuraavanlaisiin osiin: puhuttelu, pyynnön alku, pyynnön loppu ja lopetus. Puhuttelu on esimerkiksi seuraavanlainen: "Kaikkivaltias Jumala, taivaallinen Isä", tai siinä voi olla mukana myös jumalallisia ominaisuuksia ja toimintoja julistava lause, "Kaikkivaltias Jumala, joka ylläpidät koko maailmaa". Tämä on siis puhuttelu. Pyyntö puolestaan jaetaan kahtia alkuun ja loppuun. Esimerkiksi: "Anna meille viisautta nähdä sinun luomistyösi hyvyys * ja ohjaa meidät pitämään huolta siitä, uskollisina sinulle." Konkluusio puolestaan on mieluiten jonkinlainen Jeesukseen viittaava päätös, esimerkiksi: "Tätä rukoilemme Jeesuksen nimessä."
Nyt meillä on siis neliosainen rukous: puhuttelu, pyynnön alku, pyynnön loppu ja konkluusio. Mikäli pyyntöjä tulee lisää, ne lisätään ensimmäisen pyynnön lopun jälkeen, edelleen jakaen ne kahtia alkuun ja loppuun. Kaksi erillistä, lyhyttä pyyntöä voi myös asettaa niin, että ensimmäinen pyyntö on ns. pyynnön alku ja toinen pyynnön loppu; mutta ei mieluiten näin, vaan pyynnöt selkeästi kaksiosaisiksi.
Kuinka tällainen neliosainen rukous sitten asetetaan suomalaisen riituksen kantillointisävelmiin? Yksinkertaisesti niin, että puhuttelussa ja konkluusiossa käytetään 1. sävelmäkadenssia, ja pyynnön alussa käytetään 2. sävelmäkadenssia ja pyynnön lopussa 3. sävelmäkadenssia. Flexalle ja konkluusiolle siis 1. kadenssi, metrumille 2. kadenssi ja punctumille 3. kadenssi.
Jos en osannut selvittää tarpeeksi selkeästi, ota esille kirkkokäsikirja ja katsele hetki sitä nuottikuvaa ja mallia. Jos sen jälkeenkin et ymmärrä, olen ollut epäselvä. Jätä kommentti. :)
flexa, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa puhuttelun päätöskadenssi.
metrum, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön alkuosan päättävä kadenssi.
punctum, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön jälkiosan päättävä kadenssi.
konkluusio, lat. conclusio 'päätös '. Esimerkiksi päivän rukouksen sävelmäkaavassa rukouksen päätösosan päättävä kadenssi.
Tässä annetaan siis neliosainen malli rukousten kantillointiin. Kaikki käsikirjamme rukousta varten osoittamat kantillointisävelmät ovat kuitenkin kolmiosaisia (osat 1, 2 ja 3). Messun puolella ei ole edes ohjeistusta sävelmän sijoittamisesta. Rukoushetkien osastossa on kuitenkin pienet ohjeet. Niiden ohjeiden perusteella rohkenen väittää seuraavaa.
Rukoukset jaetaan laulamista varten seuraavanlaisiin osiin: puhuttelu, pyynnön alku, pyynnön loppu ja lopetus. Puhuttelu on esimerkiksi seuraavanlainen: "Kaikkivaltias Jumala, taivaallinen Isä", tai siinä voi olla mukana myös jumalallisia ominaisuuksia ja toimintoja julistava lause, "Kaikkivaltias Jumala, joka ylläpidät koko maailmaa". Tämä on siis puhuttelu. Pyyntö puolestaan jaetaan kahtia alkuun ja loppuun. Esimerkiksi: "Anna meille viisautta nähdä sinun luomistyösi hyvyys * ja ohjaa meidät pitämään huolta siitä, uskollisina sinulle." Konkluusio puolestaan on mieluiten jonkinlainen Jeesukseen viittaava päätös, esimerkiksi: "Tätä rukoilemme Jeesuksen nimessä."
Nyt meillä on siis neliosainen rukous: puhuttelu, pyynnön alku, pyynnön loppu ja konkluusio. Mikäli pyyntöjä tulee lisää, ne lisätään ensimmäisen pyynnön lopun jälkeen, edelleen jakaen ne kahtia alkuun ja loppuun. Kaksi erillistä, lyhyttä pyyntöä voi myös asettaa niin, että ensimmäinen pyyntö on ns. pyynnön alku ja toinen pyynnön loppu; mutta ei mieluiten näin, vaan pyynnöt selkeästi kaksiosaisiksi.
Kuinka tällainen neliosainen rukous sitten asetetaan suomalaisen riituksen kantillointisävelmiin? Yksinkertaisesti niin, että puhuttelussa ja konkluusiossa käytetään 1. sävelmäkadenssia, ja pyynnön alussa käytetään 2. sävelmäkadenssia ja pyynnön lopussa 3. sävelmäkadenssia. Flexalle ja konkluusiolle siis 1. kadenssi, metrumille 2. kadenssi ja punctumille 3. kadenssi.
Jos en osannut selvittää tarpeeksi selkeästi, ota esille kirkkokäsikirja ja katsele hetki sitä nuottikuvaa ja mallia. Jos sen jälkeenkin et ymmärrä, olen ollut epäselvä. Jätä kommentti. :)
maanantai 6. lokakuuta 2008
Ehtoollisvälineiden järjestys IV
Jotkut lukijat ovat ehkä ihmetelleet, miksi olen viime aikoina mm. korporaalista puhuessani viitannut lähinnä tridentiiniseen messuun. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että minulla on ollut selkeät käyttöohjeet sinne. Nyt kuitenkin vihdoin lähdin katsomaan asiaa myös Jumalanapalveluksen oppaasta. Aloitetaan vaikka sanastosta:
abluutio, lat. 'huuhtominen'. Ehtoollismaljan eli kalkin huuhtominen vedellä sen jälkeen kun pappi tai avustaja on nauttinut jäljelle jääneen pyhitetyn viinin.
bursa, lat. 'kukkaro'. Kankaasta tehty neliskulmainen kotelo, tasku, jossa korporaalia säilytetään
ciborium, lat. 'pikari'. Sakramenttilipas, astia, jossa säilytetään konsekroituja, ehtoollisella käyttämättä jääneitä ehtoollisaineita myöhempää käyttöä varten.
korporaali, lat. corpus 'ruumis'. Ehtoollisella käytettävä liina, jolle asetetaan pyhitettävät ehtoollisaineet. Korporaali-liina osoittaa ne lahjat, jotka erotetaan ehtoollisessa pyhitettäväksi.
kredenssipöytä, valmistuspöytä. Kuorissa alttarin läheisyydessä oleva apu- ja valmistelupöytä, jossa säilytetään ehtoollisvälineitä ja -aineita ennen uhrivirttä. Uhrivirren aikana ehtoollisessa avustava tai diakonin tehtävissä toimiva siirtää pyhitettäväksi tarkoitetut leivät ja viinin kredenssipöydältä alttarille.
palla, kovitettu neliskulmainen liina, jolla kalkki eli ehtoollismalja peitetään silloin kun kalkkiliina on otettu pois.
pateeni, ehtoollisleipälautanen, jolle ehtoollisleivät asetetaan pyhitettäväksi ja josta ne jaetaan.
kalkki, ehtoollismalja (lat. calix 'malja').
Itse korporaalista oppaassa kirjoitetaan seuraavaa:
Kuten sanastosta huomasit, erottaminen tapahtuu monessa yhteydessä. Toisaalta aineet erotetaan kredenssipöydältä alttarille, alttarilta korporaalille ja korporaalilta pateeniin. Opas suosittelee murrettavien leipien yhteydessä konsekroimaan ne korporaalilla.
Ehtoollispöydän kattaminen
(Lähde) Offertorion aikana kattamisesta vastaava - joka on perinteisesti ollut diakoni (t. diakonin tehtävissä toimiva) - ottaa kalkin päältä kalkkiliinan pois ja asettaa sen sivuun. Korporaali asetetaan alttarille, ja sen päälle asetetaan leipälautanen ja kalkki. "Hän ottaa öylättejä lautaselle ja voi myös panna niitä korporaalille." Näin hän erottaa ne, jotka tullaan konsekroimaan. Viiniä kaadetaan maljaan sopiva määrä. Suomalaisessa riituksessa pateeni on seurakunnasta katsoen oikealla (epistola) ja malja vasemmalla (evankeliumi). Versus populum -alttarilla joutuu pappi kestämään tässä hetkellistä sekavuutta oman suuntansa suhteen. Ehtoollisleipärasia ja viinikannu ovat samoin; rasia epistolassa ja kannu evankeliumissa. Oletettavasti myös vesikannu on evankeliumin puolella. Siinä tulee olla raikasta vettä laimentamista varten.
Puhdistusliinoja eli purificatoriumeja varataan kalkin luokse tarvittava määrä. Oppaan käyttämä sanamuoto "Puhdistusliinoja varataan riittävästi yhteismaljan pyyhkimistä varten." viittaa mielestäni siihen, että kalkki puhdistetaan jo alttarilla. Muista välineistä mainittakoon lusikka, jolla poistetaan roskat ja jota voi käyttää jakamisessa apuvälineenä. "Vammaisille voidaan käyttää myös muita apuvälineitä."
Jos kattaminen tehdään käyttäen apupöytää, erotetaan pateenille ja maljaan aineet jo siellä, eikä leipärasiaa tai viinikannua tuoda alttarille, jolla on pelkästään korporaali. Aineita käydään lisäämässä apupöydältä tarpeen mukaan. Kalkkiliinaa käytetään aina, kun kalkkia kuljetetaan, pl. kommuunion ajan. Tällöin on äärimmäisen tärkeää huolehtia postconsecratiosta! Ei ole mitään teologista syytä olettaa, että ne konsekroituisivat. Tietynlaiselle koko alttarin kattavalle konsekraatiolle voi löytää tiettyjä perusteita, mutta selkeintä on käyttää korporaalia erottamisen absoluuttisena indikaattorina.
Ehtoolliskattauksen purkaminen tapahtuu niin, että korporaali taitetaan ja kalkki peitetään liinalla. Kaikki konsekroitu pidetään astioissa, joissa ne ovat. Astiat siirretään kredenssipöydälle, mikäli sitä on käytetty. Kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että kiitosrukous voidaan johtaa, paitsi alttarilta, myös ambosta.
Jumalanpalveluksen jälkeen viinikannusta voidaan kaataa viini takaisin säilytykseen, mutta ei konsekroitua.
abluutio, lat. 'huuhtominen'. Ehtoollismaljan eli kalkin huuhtominen vedellä sen jälkeen kun pappi tai avustaja on nauttinut jäljelle jääneen pyhitetyn viinin.
bursa, lat. 'kukkaro'. Kankaasta tehty neliskulmainen kotelo, tasku, jossa korporaalia säilytetään
ciborium, lat. 'pikari'. Sakramenttilipas, astia, jossa säilytetään konsekroituja, ehtoollisella käyttämättä jääneitä ehtoollisaineita myöhempää käyttöä varten.
korporaali, lat. corpus 'ruumis'. Ehtoollisella käytettävä liina, jolle asetetaan pyhitettävät ehtoollisaineet. Korporaali-liina osoittaa ne lahjat, jotka erotetaan ehtoollisessa pyhitettäväksi.
kredenssipöytä, valmistuspöytä. Kuorissa alttarin läheisyydessä oleva apu- ja valmistelupöytä, jossa säilytetään ehtoollisvälineitä ja -aineita ennen uhrivirttä. Uhrivirren aikana ehtoollisessa avustava tai diakonin tehtävissä toimiva siirtää pyhitettäväksi tarkoitetut leivät ja viinin kredenssipöydältä alttarille.
palla, kovitettu neliskulmainen liina, jolla kalkki eli ehtoollismalja peitetään silloin kun kalkkiliina on otettu pois.
pateeni, ehtoollisleipälautanen, jolle ehtoollisleivät asetetaan pyhitettäväksi ja josta ne jaetaan.
kalkki, ehtoollismalja (lat. calix 'malja').
Itse korporaalista oppaassa kirjoitetaan seuraavaa:
Korporaali on neliskulmainen, valkoinen liina. Sen päälle alttarille katetaan ehtoollismalja ja leipälautanen.
Kuten sanastosta huomasit, erottaminen tapahtuu monessa yhteydessä. Toisaalta aineet erotetaan kredenssipöydältä alttarille, alttarilta korporaalille ja korporaalilta pateeniin. Opas suosittelee murrettavien leipien yhteydessä konsekroimaan ne korporaalilla.
Ehtoollispöydän kattaminen
(Lähde) Offertorion aikana kattamisesta vastaava - joka on perinteisesti ollut diakoni (t. diakonin tehtävissä toimiva) - ottaa kalkin päältä kalkkiliinan pois ja asettaa sen sivuun. Korporaali asetetaan alttarille, ja sen päälle asetetaan leipälautanen ja kalkki. "Hän ottaa öylättejä lautaselle ja voi myös panna niitä korporaalille." Näin hän erottaa ne, jotka tullaan konsekroimaan. Viiniä kaadetaan maljaan sopiva määrä. Suomalaisessa riituksessa pateeni on seurakunnasta katsoen oikealla (epistola) ja malja vasemmalla (evankeliumi). Versus populum -alttarilla joutuu pappi kestämään tässä hetkellistä sekavuutta oman suuntansa suhteen. Ehtoollisleipärasia ja viinikannu ovat samoin; rasia epistolassa ja kannu evankeliumissa. Oletettavasti myös vesikannu on evankeliumin puolella. Siinä tulee olla raikasta vettä laimentamista varten.
Puhdistusliinoja eli purificatoriumeja varataan kalkin luokse tarvittava määrä. Oppaan käyttämä sanamuoto "Puhdistusliinoja varataan riittävästi yhteismaljan pyyhkimistä varten." viittaa mielestäni siihen, että kalkki puhdistetaan jo alttarilla. Muista välineistä mainittakoon lusikka, jolla poistetaan roskat ja jota voi käyttää jakamisessa apuvälineenä. "Vammaisille voidaan käyttää myös muita apuvälineitä."
Jos kattaminen tehdään käyttäen apupöytää, erotetaan pateenille ja maljaan aineet jo siellä, eikä leipärasiaa tai viinikannua tuoda alttarille, jolla on pelkästään korporaali. Aineita käydään lisäämässä apupöydältä tarpeen mukaan. Kalkkiliinaa käytetään aina, kun kalkkia kuljetetaan, pl. kommuunion ajan. Tällöin on äärimmäisen tärkeää huolehtia postconsecratiosta! Ei ole mitään teologista syytä olettaa, että ne konsekroituisivat. Tietynlaiselle koko alttarin kattavalle konsekraatiolle voi löytää tiettyjä perusteita, mutta selkeintä on käyttää korporaalia erottamisen absoluuttisena indikaattorina.
Ehtoolliskattauksen purkaminen tapahtuu niin, että korporaali taitetaan ja kalkki peitetään liinalla. Kaikki konsekroitu pidetään astioissa, joissa ne ovat. Astiat siirretään kredenssipöydälle, mikäli sitä on käytetty. Kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että kiitosrukous voidaan johtaa, paitsi alttarilta, myös ambosta.
Jumalanpalveluksen jälkeen viinikannusta voidaan kaataa viini takaisin säilytykseen, mutta ei konsekroitua.
Ehtoollisvälineiden järjestys III
Tämä on sitten tridentiinisen mukaan, mutta käsittelytapa on mielestäni ihan sovelias.
Ehtoollisvälineet offertoriossa
Kalkki on alttarin keskellä liinoineen. Liina otetaan pois ja laitetaan sivuun. Olen viime aikoina nähnyt muutamissa kirkoissa kalkkiliinan suhteen hyvin horjuvia käytäntöjä; liina on käytännössä heitetty sivuun. On syytä ensinnäkin ottaa liina kaksin käsin ja taittaa kalkkiliina soveliaasti, ehkäpä juuri kolmeen osaan haitariksi, niin että risti on näkyvissä. Taittamisen voi tehdä myös avustava diakoni. Se kannattaa laittaa epistolan puolelle - evankeliumin puolellahan on messukirja. Tämä kaikki on tehtävä alttarin keskeltä.
Tämän jälkeen otetaan itse kalkki korporaalin päältä ja siirretään jonkin päähän (epistolan puolelle) korporaalista. Eräs ohje suosittelee sen nostamista kädenmitan päähän. Tämän jälkeen kalkin päältä otetaan palla, joka asetetaan soveliaaseen kohtaan, tosin mieluiten siten, että se on siitä helppo nostaa uudelleen maljan päälle. Mahdollinen konsekroitava ciborium sijoitetaan tässä vaiheessa korporaalille ja sen kansi poistetaan.
Tämän jälkeen otetaan pateeni. Pateenilla tulisi olla jo suuren hostian. Jos näin ei ole, se asetetaan sille. Tämän jälkeen tapahtuu elevaatio ja leipä erotetaan pyhään käyttöön nimittäin tarjoamalla se Jumalalalle hänen käyttöönsä. (Tridentiiniläisessä rukouksessa tämä tapahtuu rukouksella Suscipe, sancte Pater.) Tehtyään pateenilla horisontaalisen ristinmerkin sen paikan ylle, jossa hostia tulee olemaan, pappi liu'uttaa hostian korporaalin etuosaan, jossa yleensä on risti. Pateeni asetetaan puoliksi korporaalin alle, epistolan puolelle.
Tämän jälkeen tapahtuu kalkin valmistaminen. Pappi siirtyy epistolan puolelle. Kulkiessaan hän ottaa kalkin mukaansa, tai epistolan puolella ollessaan ottaa maljan vasemmalla kädellään. Pappi laittaa neljä tahi kolme sormea kalkkiin työntäen purifikaattorin sisään ja puhdistaa maljan. Tämän jälkeen hän ottaa purifikaattorin oikealla kädellä ja asettaa sen vasemman käden peukalon alle. Avustaja tuo viinin, jonka pappi ottaa oikealla kädellä ja kaataa maljaan reunaa pitkin. Tämän jälkeen avustaja antaa veden, jonka pappi ensin siunaa ja tämän jälkeen ottaa ja kaataa maljaan. (Tridentiiniläisessä riituksessa tähän kuuluu rukous Deus qui humanae substantiae.) Tämän jälkeen pappi ottaa purifikaattorin oikean kätensä etusormeen ja puhdistaa maljan reunoilla olevat roiskeet niin, että maljassa on vain yksi "body of wine and water".
Tämän jälkeen pappi siirtyy keskelle ja laskee purifikaattorin, peittäen pateenin toisen puolikkaan sillä. Toinen puolihan oli jo korporaalin alla. Ottaen oikealla kädellä maljasta ja vasemmalla tukien sen alta, pappi erottaa viinin tarjoamalla sen Jumalalle Hänen käyttöönsä. (Tridentiinisessä messussa tähän kuuluu rukous Offerimus tibi, Domine, calicem salutaris.) Tehden maljalla horisontaalisen ristinmerkin yli sen kohdan, jossa se tulee olemaan, laskee pappi sen korporaalille. Tämän jälkeen hän ottaa pallan ja laskee sen maljan päälle.
(Mainittakoon, että tridentiininen messu asettaa ennen lavaboa kaksi rukousta, In spiritu humilitatis sekä Veni, sanctificator.) Sitten onkin lavabon vuoro! Selebrantti siirtyy epistolan puolelle, jossa palvelija kaataa vettä hänen sormilleen (joko pelkästään korpussormet eli etusormi ja peukalo tahi sitten kaikki sormet). Messupalvelija pitää käsien alla pientä, soveliasta vatia. On hyvä pitää pestävät sormet alaspäin, jotta vesi valuisi vadille. Pesun jälkeen palvelija ojentaa lavabopyyhkeen papille, joka kuivaa sormensa kohti alttaria, jonka jälkeen taittaa pyyhkeen ja antaa sen messupalvelijalle. Koko tämän toimituksen ajan pappi on lukenut lavabopsalmia. Pienen kunnian kohdalla hän kumartaa kohti krusifiksia (tahi tabernaakkelia) ja siirtyy takaisin alttarin keskelle.
(Mainittakoon vielä sekin, että tämän jälkeen tridentiininen messu ohjeistaa rukouksen Suscipe, sancta Trinitas sekä salaisen rukouksen, jota seuraa ehtoollisvuorolaulu.) Näin olemme saaneet offertorio-osan käsiteltyä ja ehtoollisvälineet valmisteltua. Tässä on nyt käytetty lähinnä latinalaisen riituksen epätavallista muotoa, koska siitä minulla oli selkeät ohjeet ja ohjevideo, kiitos Arton.
Ehtoollisvälineet offertoriossa
Kalkki on alttarin keskellä liinoineen. Liina otetaan pois ja laitetaan sivuun. Olen viime aikoina nähnyt muutamissa kirkoissa kalkkiliinan suhteen hyvin horjuvia käytäntöjä; liina on käytännössä heitetty sivuun. On syytä ensinnäkin ottaa liina kaksin käsin ja taittaa kalkkiliina soveliaasti, ehkäpä juuri kolmeen osaan haitariksi, niin että risti on näkyvissä. Taittamisen voi tehdä myös avustava diakoni. Se kannattaa laittaa epistolan puolelle - evankeliumin puolellahan on messukirja. Tämä kaikki on tehtävä alttarin keskeltä.
Tämän jälkeen otetaan itse kalkki korporaalin päältä ja siirretään jonkin päähän (epistolan puolelle) korporaalista. Eräs ohje suosittelee sen nostamista kädenmitan päähän. Tämän jälkeen kalkin päältä otetaan palla, joka asetetaan soveliaaseen kohtaan, tosin mieluiten siten, että se on siitä helppo nostaa uudelleen maljan päälle. Mahdollinen konsekroitava ciborium sijoitetaan tässä vaiheessa korporaalille ja sen kansi poistetaan.
Tämän jälkeen otetaan pateeni. Pateenilla tulisi olla jo suuren hostian. Jos näin ei ole, se asetetaan sille. Tämän jälkeen tapahtuu elevaatio ja leipä erotetaan pyhään käyttöön nimittäin tarjoamalla se Jumalalalle hänen käyttöönsä. (Tridentiiniläisessä rukouksessa tämä tapahtuu rukouksella Suscipe, sancte Pater.) Tehtyään pateenilla horisontaalisen ristinmerkin sen paikan ylle, jossa hostia tulee olemaan, pappi liu'uttaa hostian korporaalin etuosaan, jossa yleensä on risti. Pateeni asetetaan puoliksi korporaalin alle, epistolan puolelle.
Tämän jälkeen tapahtuu kalkin valmistaminen. Pappi siirtyy epistolan puolelle. Kulkiessaan hän ottaa kalkin mukaansa, tai epistolan puolella ollessaan ottaa maljan vasemmalla kädellään. Pappi laittaa neljä tahi kolme sormea kalkkiin työntäen purifikaattorin sisään ja puhdistaa maljan. Tämän jälkeen hän ottaa purifikaattorin oikealla kädellä ja asettaa sen vasemman käden peukalon alle. Avustaja tuo viinin, jonka pappi ottaa oikealla kädellä ja kaataa maljaan reunaa pitkin. Tämän jälkeen avustaja antaa veden, jonka pappi ensin siunaa ja tämän jälkeen ottaa ja kaataa maljaan. (Tridentiiniläisessä riituksessa tähän kuuluu rukous Deus qui humanae substantiae.) Tämän jälkeen pappi ottaa purifikaattorin oikean kätensä etusormeen ja puhdistaa maljan reunoilla olevat roiskeet niin, että maljassa on vain yksi "body of wine and water".
Tämän jälkeen pappi siirtyy keskelle ja laskee purifikaattorin, peittäen pateenin toisen puolikkaan sillä. Toinen puolihan oli jo korporaalin alla. Ottaen oikealla kädellä maljasta ja vasemmalla tukien sen alta, pappi erottaa viinin tarjoamalla sen Jumalalle Hänen käyttöönsä. (Tridentiinisessä messussa tähän kuuluu rukous Offerimus tibi, Domine, calicem salutaris.) Tehden maljalla horisontaalisen ristinmerkin yli sen kohdan, jossa se tulee olemaan, laskee pappi sen korporaalille. Tämän jälkeen hän ottaa pallan ja laskee sen maljan päälle.
(Mainittakoon, että tridentiininen messu asettaa ennen lavaboa kaksi rukousta, In spiritu humilitatis sekä Veni, sanctificator.) Sitten onkin lavabon vuoro! Selebrantti siirtyy epistolan puolelle, jossa palvelija kaataa vettä hänen sormilleen (joko pelkästään korpussormet eli etusormi ja peukalo tahi sitten kaikki sormet). Messupalvelija pitää käsien alla pientä, soveliasta vatia. On hyvä pitää pestävät sormet alaspäin, jotta vesi valuisi vadille. Pesun jälkeen palvelija ojentaa lavabopyyhkeen papille, joka kuivaa sormensa kohti alttaria, jonka jälkeen taittaa pyyhkeen ja antaa sen messupalvelijalle. Koko tämän toimituksen ajan pappi on lukenut lavabopsalmia. Pienen kunnian kohdalla hän kumartaa kohti krusifiksia (tahi tabernaakkelia) ja siirtyy takaisin alttarin keskelle.
(Mainittakoon vielä sekin, että tämän jälkeen tridentiininen messu ohjeistaa rukouksen Suscipe, sancta Trinitas sekä salaisen rukouksen, jota seuraa ehtoollisvuorolaulu.) Näin olemme saaneet offertorio-osan käsiteltyä ja ehtoollisvälineet valmisteltua. Tässä on nyt käytetty lähinnä latinalaisen riituksen epätavallista muotoa, koska siitä minulla oli selkeät ohjeet ja ohjevideo, kiitos Arton.
Hardt: Alttarin sakramentti III
Löysin kaksi lukua tuosta mainiosta kirjasta netistä.
Sakramentti syntyy asetussanojen lukemisella
Sakramentti merkitsee, että tavallinen leipä on Kristuksen Ruumis
Sakramentti syntyy asetussanojen lukemisella
Sakramentti merkitsee, että tavallinen leipä on Kristuksen Ruumis
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Kuvia ja symboleita
Löysin Musica Sacran ylläpitämän kuvavaraston: Linkki. Tästä on suunnattoman paljon hyötyä kaikenlaisia käsiohjelmia ja lappusia tehtäessä. Alla esimerkki. Paljon muunlaistakin sieltä kyllä löytyy!
lauantai 4. lokakuuta 2008
Ehtoollisleipien tekeminen
Aion II praktikumin perhemessussa ottaa käyttöön oikean leivän. Olen kuitenkin pohtinut, tulisiko minun samalla käyttää oblaatin sijasta ihan oikeasti itsetehtyä leipää. Se olisi enemmän leipä lapsille. Toisaalta, jos käytetään oblaattia, se on enemmän "Kristuksen ruumis" lapsille, koska siinä kuitenkin on ristiinnaulitun kuva. No, tein nyt kuitenkin tätä leipää. Käytin Jumalanpalveluksen kirjassa olevaa ohjetta, tosin lisäsin hieman siirappia tuon lisäksi, koska mielestäni hunajaa ei ollut aivan tarpeeksi. Siis, vettä, kevytmaitoa, hunajaa ja siirappia sekä oliiviöljyä, vehnäjauhoja, leivinjauhetta ja ihan vähän suolaa.
Leivistä tuli aika makeita. Söin tuon ison leivän, koska se on aivan selkeästi liian iso pienen korporaalin päälle.
Tässä myös kolme valmista leipää. Yhdessä on perinteinen ortodoksinen ehtoollisleivän kuva, yhdessä pelkkä risti (ja fractio-viiva commixtiota varten) ja sitten tuollainen pieni, jotakuinkin normaalin isomman hostian kokoinen.
Ehkäpä tarjoan näitä huomenna messuun selebrantin käyttöön. En kyllä pahastu, jos ei niitä tahdo käyttää... En tiedä kyllä, uskallanko...
Leivistä tuli aika makeita. Söin tuon ison leivän, koska se on aivan selkeästi liian iso pienen korporaalin päälle.
Tässä myös kolme valmista leipää. Yhdessä on perinteinen ortodoksinen ehtoollisleivän kuva, yhdessä pelkkä risti (ja fractio-viiva commixtiota varten) ja sitten tuollainen pieni, jotakuinkin normaalin isomman hostian kokoinen.
Ehkäpä tarjoan näitä huomenna messuun selebrantin käyttöön. En kyllä pahastu, jos ei niitä tahdo käyttää... En tiedä kyllä, uskallanko...
Ikoni mielessä: Hellä Jumalanäiti
Tuntui siltä, että halusin vaihtaa ikonia. Löysin Wikipediasta tällaisen. Tykkään sen väreistä hirveän paljon. Johtuisiko siitä, että ovat hirveän paljon ruskan väriset?
Psalmien käyttötavat
Teksti on joko kokonainen psalmi, psalmin osa tai muualla Vanhassa tai Uudessa testamentissa oleva runo-/laulumuotoinen teksti, kantikum. Evankeliumikantikumeja (eli kiitoslauluja Benedictus, Magnificat, Nunc dimittis) kohdellaan samalla tavoin (tosin responsoriseen evankeliumikantikumiin en ole koskaan tavannut). Tästä eteenpäin käytän tekstistä nimitystä psalmi.
Psalmi joko luetaan, resitoidaan (yhdellä sävelellä), kantilloidaan (tiettyyn sävelmään asettaen) tai lauletaan (valmiit sävellykset). Samat mahdollisuudet koskevat myös antifoneja ja responsumeja, näistä alla lisää. Käytän tämän jälkeen termiä laulaminen, mutta se sisältää kaikki nämä mahdollisuudet.
Antifoni on lyhyt teksti, joka on otettu Raamatusta tai joka on muuten tradition valossa kirjoitettu, joka avaa psalmia ja antaa sille kristillisen tulkinnan. Toinen ja jopa tärkeämpi tulkitsija on Gloria Patri, eli pieni kunnia, joka luetaan aina psalmin jälkeen. Pidän hyvin epäilyttävänä sen poistamista, joskin ilman antifonia luetut psalmit eivät kuulosta niin oudoilta. Jos psalmi toteutetaan ns. responsorisesta, antifonista käytetään nimeä antifoni, responsum tai kertosäe. Tästä eteenpäin käytän responsorisen psalmitoteutuksen kertosäkeestä nimitystä responsum. Klassinen responsorinen psalmi on raamatunluvun jälkeen seuraava pieni responsorio, jossa sama responsum toistuu kolme kertaa. (Se onkin responsorisen toteutuksen perusmalli.)
Antifonin toteutukseen on eri vaihtoehtoja. Sekin voidaan lukea, resitoida, kantilloida tai laulaa, niin kuin aiemmin totesin. Tradition mukaan itse psalmin tulee olla samassa sävellajissa kuin antifonin, mutta tästäkin on poikkeamia. Gregoriaanisessa kantilloinnissa antifonin modus määrää psalmin laulutonuksen (eli jos antifoni on moodissa I, niin psalmi lauletaan tonuksessa I).
Palaan hetkeksi psalmin laulamiseen. Psalmi jaetaan säkeisiin, jotka eivät välttämättä vastaa Raamatun jakeita. Psalmisäe on ajatuksellinen kokonaisuus. Evankeliumikirjassa jako on tehty valmiiksi. Yleensä joka toinen säe sisennetään. Nimitän tästä eteenpäin sisentämättömiä säkeitä (eli parittomia) I-säkeiksi ja sisennettyjä säkeitä (eli parillisia) II-säkeiksi. Tämä jako on siis laulajajakoon liittyvä, siitä ihan kohta.
Säkeet jaetaan vielä kahtia ajatuksen mukaan, perussääntönä voidaan pitää parallelismia. Tämä kahtiajako ilmaistaan asteriskilla eli tähdellä (*). Joskus säkeen alkuosa on todella pitkä, jolloin se jaetaan vielä kahtia latinalaisella ristillä, joka on kehittynyt hengitystaukoa merkitsevästä f-kirjaimesta (flexa). Esimerkkinä yksi psalmisäe: "Hän vie minut vihreille niityille, + hän johtaa minut vetten ääreen, * siellä saan levätä." (Psalmista 23, toinen säe, eli tämä olisi II-säe.) Yleensä tämä sama jako kahteen tai kolmeen osaan ilmaistaan rivivaihdolla:
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
I- ja II-osien välillä voi tapahtua vuorottelua. Vuorottelijavaihtoehtoja ovat yksittäinen henkilö, kuoro ja seurakunta. Kuoro tai seurakunta voidaan myös jakaa kahtia, niin että esimerkiksi kirkon vasen puoli on I-puoli ja oikea puoli II-puoli. Jako voi myös perustua sukupuoleen. On luontevaa tehdä niin, että pienemmällä joukolla on I-osat ja suuremmalla tai yhtä suurella II-osat. Täten voi olla mm. seuraavia vaihtoehtoja psalmitekstin jakamisessa: esilaulaja - toinen esilaulaja; esilaulaja - kuoro; esilaulaja - seurakunta; kuoro - seurakunta; seurakunta (miehet) - seurakunta (naiset); seurakunta (vasen) - seurakunta (oikea). I- ja II-osien vaihtelu ei ole pakollista, vaan yksi esilaulaja, kuoro tai koko seurakunta voi laulaa koko psalmin. I- ja II-osien vuorottelun avulla saa hirveän paljon erilaisia toteutusmahdollisuuksia psalmiin. Eräs esimerkki, jota en ole vielä maininnut, on myös se, että esilaulaja laulaa I-osan ilman säestystä, mutta II-osan säestettynä. Osin vuorottelussa saa käyttää mielikuvitusta!
Huomaa, että myös Gloria Patri jakaantuu I- ja II-osaan. Siinä voidaan jatkaa vuorottelua, tai se voidaan laulaa yhdessä. Rukoushetkien kirja suosittaa tätä, itse puolestaan mielelläni pitäisin sen vuorolauluna. Jos psalmissa on pariton määrä osia, se päättyy I-osaan. Mielestäni tällöin on luontevaa, että Gloria Patri alkaa II-osalla (toisin sanoen, ne, jotka psalmissa lauloivat II-osan laulavat Gloria Patrin alun) ja päättyy I-osaan.
Psalmin antifoninen toteutus on seuraavanlainen: antifoni - psalmi - gloria patri - antifoni. Olen nähnyt myös antifonitonta psalmitoteutusta: psalmi - gloria patri. Gloria Patrin pois jättämistä pidän hyvin huonona käytöksenä. Yksi hyvin yleinen toteutusmalli on antaa seurakunnan yhteiseksi lauluksi antifoni, ja antaa psalmi joko kokonaan esilukijalle tai esilukijan ja kuoron vuorotteluksi.
Responsorinen psalmitoteutus puolestaan tarkoittaa sitä, että yhden tai kahden psalmisäkeen jälkeen aina lauletaan responsum. Se lauletaan myös Gloria Patrin jälkeen. Läntisessä traditiossa Gloria Patrin I- ja II-osien väliin ei lauleta antifonia. Itäinen traditio tuntee myös tämän. Pienessä responsoriossa ei alussa ole responsumia, vaan ensin tulee itse psalmia ja sitä seuraa vasta responsum. Responsumia ei siis välttämättä tarvita psalmin alkuun, mutta se on suotavaa, jotta seurakunta tietää, missä mennään.
Huomautan vielä, että joskus kaksi lyhyttä, erit. psalttarissa perättäistä psalmia (eräät hallel-psalmeista) voidaan yhdistää, niin ettei ensimmäisen jälkeen lueta gloria patria, vaan jatketaan suoraan toiseen psalmiin, ilman välissä olevaa antifonia.
Yhteenveto
Nelisäkeinen psalmi, antifonisesti:
antifoni
I ... (säe 1)
II ... (säe 2)
I ... (säe 3)
II ... (säe 4)
I Kunnia Isälle...
II niin kuin oli...
antifoni
Kolmisäkeinen psalmi, antifonittomasti
I ... (säe 1)
II ... (säe 2)
I ... (säe 3)
II Kunnia Isälle...
I niin kuin oli...
Nelisäkeinen psalmi, responsorisesti
responsum
I ... (säe 1)
II ... (säe 2)
responsum
I ... (säe 3)
II ... (säe 4)
responsum
I Kunnia Isälle...
II niin kuin oli...
responsum
Huomaa myös Gloria Patrin vaihtoehto:
I+II Kunnia Isälle...
I+II niin kuin oli...
Psalmi joko luetaan, resitoidaan (yhdellä sävelellä), kantilloidaan (tiettyyn sävelmään asettaen) tai lauletaan (valmiit sävellykset). Samat mahdollisuudet koskevat myös antifoneja ja responsumeja, näistä alla lisää. Käytän tämän jälkeen termiä laulaminen, mutta se sisältää kaikki nämä mahdollisuudet.
Antifoni on lyhyt teksti, joka on otettu Raamatusta tai joka on muuten tradition valossa kirjoitettu, joka avaa psalmia ja antaa sille kristillisen tulkinnan. Toinen ja jopa tärkeämpi tulkitsija on Gloria Patri, eli pieni kunnia, joka luetaan aina psalmin jälkeen. Pidän hyvin epäilyttävänä sen poistamista, joskin ilman antifonia luetut psalmit eivät kuulosta niin oudoilta. Jos psalmi toteutetaan ns. responsorisesta, antifonista käytetään nimeä antifoni, responsum tai kertosäe. Tästä eteenpäin käytän responsorisen psalmitoteutuksen kertosäkeestä nimitystä responsum. Klassinen responsorinen psalmi on raamatunluvun jälkeen seuraava pieni responsorio, jossa sama responsum toistuu kolme kertaa. (Se onkin responsorisen toteutuksen perusmalli.)
Antifonin toteutukseen on eri vaihtoehtoja. Sekin voidaan lukea, resitoida, kantilloida tai laulaa, niin kuin aiemmin totesin. Tradition mukaan itse psalmin tulee olla samassa sävellajissa kuin antifonin, mutta tästäkin on poikkeamia. Gregoriaanisessa kantilloinnissa antifonin modus määrää psalmin laulutonuksen (eli jos antifoni on moodissa I, niin psalmi lauletaan tonuksessa I).
Palaan hetkeksi psalmin laulamiseen. Psalmi jaetaan säkeisiin, jotka eivät välttämättä vastaa Raamatun jakeita. Psalmisäe on ajatuksellinen kokonaisuus. Evankeliumikirjassa jako on tehty valmiiksi. Yleensä joka toinen säe sisennetään. Nimitän tästä eteenpäin sisentämättömiä säkeitä (eli parittomia) I-säkeiksi ja sisennettyjä säkeitä (eli parillisia) II-säkeiksi. Tämä jako on siis laulajajakoon liittyvä, siitä ihan kohta.
Säkeet jaetaan vielä kahtia ajatuksen mukaan, perussääntönä voidaan pitää parallelismia. Tämä kahtiajako ilmaistaan asteriskilla eli tähdellä (*). Joskus säkeen alkuosa on todella pitkä, jolloin se jaetaan vielä kahtia latinalaisella ristillä, joka on kehittynyt hengitystaukoa merkitsevästä f-kirjaimesta (flexa). Esimerkkinä yksi psalmisäe: "Hän vie minut vihreille niityille, + hän johtaa minut vetten ääreen, * siellä saan levätä." (Psalmista 23, toinen säe, eli tämä olisi II-säe.) Yleensä tämä sama jako kahteen tai kolmeen osaan ilmaistaan rivivaihdolla:
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
I- ja II-osien välillä voi tapahtua vuorottelua. Vuorottelijavaihtoehtoja ovat yksittäinen henkilö, kuoro ja seurakunta. Kuoro tai seurakunta voidaan myös jakaa kahtia, niin että esimerkiksi kirkon vasen puoli on I-puoli ja oikea puoli II-puoli. Jako voi myös perustua sukupuoleen. On luontevaa tehdä niin, että pienemmällä joukolla on I-osat ja suuremmalla tai yhtä suurella II-osat. Täten voi olla mm. seuraavia vaihtoehtoja psalmitekstin jakamisessa: esilaulaja - toinen esilaulaja; esilaulaja - kuoro; esilaulaja - seurakunta; kuoro - seurakunta; seurakunta (miehet) - seurakunta (naiset); seurakunta (vasen) - seurakunta (oikea). I- ja II-osien vaihtelu ei ole pakollista, vaan yksi esilaulaja, kuoro tai koko seurakunta voi laulaa koko psalmin. I- ja II-osien vuorottelun avulla saa hirveän paljon erilaisia toteutusmahdollisuuksia psalmiin. Eräs esimerkki, jota en ole vielä maininnut, on myös se, että esilaulaja laulaa I-osan ilman säestystä, mutta II-osan säestettynä. Osin vuorottelussa saa käyttää mielikuvitusta!
Huomaa, että myös Gloria Patri jakaantuu I- ja II-osaan. Siinä voidaan jatkaa vuorottelua, tai se voidaan laulaa yhdessä. Rukoushetkien kirja suosittaa tätä, itse puolestaan mielelläni pitäisin sen vuorolauluna. Jos psalmissa on pariton määrä osia, se päättyy I-osaan. Mielestäni tällöin on luontevaa, että Gloria Patri alkaa II-osalla (toisin sanoen, ne, jotka psalmissa lauloivat II-osan laulavat Gloria Patrin alun) ja päättyy I-osaan.
Psalmin antifoninen toteutus on seuraavanlainen: antifoni - psalmi - gloria patri - antifoni. Olen nähnyt myös antifonitonta psalmitoteutusta: psalmi - gloria patri. Gloria Patrin pois jättämistä pidän hyvin huonona käytöksenä. Yksi hyvin yleinen toteutusmalli on antaa seurakunnan yhteiseksi lauluksi antifoni, ja antaa psalmi joko kokonaan esilukijalle tai esilukijan ja kuoron vuorotteluksi.
Responsorinen psalmitoteutus puolestaan tarkoittaa sitä, että yhden tai kahden psalmisäkeen jälkeen aina lauletaan responsum. Se lauletaan myös Gloria Patrin jälkeen. Läntisessä traditiossa Gloria Patrin I- ja II-osien väliin ei lauleta antifonia. Itäinen traditio tuntee myös tämän. Pienessä responsoriossa ei alussa ole responsumia, vaan ensin tulee itse psalmia ja sitä seuraa vasta responsum. Responsumia ei siis välttämättä tarvita psalmin alkuun, mutta se on suotavaa, jotta seurakunta tietää, missä mennään.
Huomautan vielä, että joskus kaksi lyhyttä, erit. psalttarissa perättäistä psalmia (eräät hallel-psalmeista) voidaan yhdistää, niin ettei ensimmäisen jälkeen lueta gloria patria, vaan jatketaan suoraan toiseen psalmiin, ilman välissä olevaa antifonia.
Yhteenveto
Nelisäkeinen psalmi, antifonisesti:
antifoni
I ... (säe 1)
II ... (säe 2)
I ... (säe 3)
II ... (säe 4)
I Kunnia Isälle...
II niin kuin oli...
antifoni
Kolmisäkeinen psalmi, antifonittomasti
I ... (säe 1)
II ... (säe 2)
I ... (säe 3)
II Kunnia Isälle...
I niin kuin oli...
Nelisäkeinen psalmi, responsorisesti
responsum
I ... (säe 1)
II ... (säe 2)
responsum
I ... (säe 3)
II ... (säe 4)
responsum
I Kunnia Isälle...
II niin kuin oli...
responsum
Huomaa myös Gloria Patrin vaihtoehto:
I+II Kunnia Isälle...
I+II niin kuin oli...
Ehtoollisvälineiden järjestys II
Missä ehtoollisvälineet ovat ennen ehtoollisosaa?
Ne voivat olla kredenssipöydällä tai alttarilla valmiina. Itse suosittelisin kredenssipöytää, jos sellainen vain on mahdollista. Sehän kuuluu sitten epistolan puolelle, ja sillä ovat kaikki välineistöt, joita käytetään.
Korporaalin säilyttäminen
Korporaalia säilytetään bursassa. On kuitenkin myös eräs traditio - luultavasti bursaa vanhempi - säilyttää sitä messukirjan välissä tai evankeliumikirjan välissä. Ortodoksit säilyttävät korporaalin vastinetta, antiminssiliinaa, alttarilla olevan evankeliumikirjan sisällä. Aloittelevana liturgistina minulla ei vielä ole bursaa, enkä usko, että sitä kirkoissakaan juuri on. Tämän vuoksi lienee luontevinta säilyttää sitä messukirjan välissä - tai sitten pallan ja kalkkiliinan välissä.
Korporaalin avaaminen
Olen edellisessä viestissä kirjoittanut korporaalia koskevasta taitteluohjeesta. On luontevaa, että se taitellaan aina samoin, jotta kohta, jossa pyhitetty hostia lepää, on aina korporaalin sisimmässä kohdassa. Korporaalin ideahan on pitää sisällään mahdolliset pienet partikkelit, sillä pyhitetty hostia lepää korporaalin päällä jonkin aikaa. Olen kuullut kahta versiota siitä, milloin korporaali tulee levittää alttarille. Ensimmäisen version mukaan (luultavimmin tridentiininen messu) korporaali levitetään alttarille messun alussa. Näin se toimii myös merkkinä siitä, että yhteinen jumalanpalvelus on messu. Toisen version mukaan korporaali avataan vasta ehtoollisosan alkaessa. Sen voi tehdä diakoni, joka valmistelee itse välineet.
Välineiden valmistelija tulee kalkkisysteemin kanssa alttarin keskelle. Hän asettaa kalkin hieman vasemmalle puolelle, suunnaten kalkin itseään kohti. Tämän jälkeen hän ottaa bursan ja sieltä korporaalin, jonka asettaa alttarin keskelle. Bursan hän asettaa sivulle, niin että bursassa oleva risti osoittaa kohti länttä. Bursa voidaan myös laittaa lepäämään alttarille. Tämän jälkeen hän avaa korporaalin. Ensin korporaali avataan vasemmalle, sitten oikealle, tämän jälkeen ylös. Avattaessa ylös korporaalia vedetään jonkin verran, jotta se ei missään tilanteessa riippuisi alttarilta alas. Lopulta korporaali avataan alas, jolloin se vedetään muutaman sentin päähän alttarin reunasta.
Kalkki liinoineen lasketaan korporaalin yläosaan ja liina laitetaan hyvin. Tämän jälkeen kalkki jätetään alttarille ja jatketaan jumalanpalvelusta. Tosin jos tämä on tehty offertorion aikana, nyt voidaankin ottaa kalkkiliina ja jatkaa. Offertorion aikana tapahtuvaa toimintaa käsittelen seuraavassa viestissä.
Ne voivat olla kredenssipöydällä tai alttarilla valmiina. Itse suosittelisin kredenssipöytää, jos sellainen vain on mahdollista. Sehän kuuluu sitten epistolan puolelle, ja sillä ovat kaikki välineistöt, joita käytetään.
Korporaalin säilyttäminen
Korporaalia säilytetään bursassa. On kuitenkin myös eräs traditio - luultavasti bursaa vanhempi - säilyttää sitä messukirjan välissä tai evankeliumikirjan välissä. Ortodoksit säilyttävät korporaalin vastinetta, antiminssiliinaa, alttarilla olevan evankeliumikirjan sisällä. Aloittelevana liturgistina minulla ei vielä ole bursaa, enkä usko, että sitä kirkoissakaan juuri on. Tämän vuoksi lienee luontevinta säilyttää sitä messukirjan välissä - tai sitten pallan ja kalkkiliinan välissä.
Korporaalin avaaminen
Olen edellisessä viestissä kirjoittanut korporaalia koskevasta taitteluohjeesta. On luontevaa, että se taitellaan aina samoin, jotta kohta, jossa pyhitetty hostia lepää, on aina korporaalin sisimmässä kohdassa. Korporaalin ideahan on pitää sisällään mahdolliset pienet partikkelit, sillä pyhitetty hostia lepää korporaalin päällä jonkin aikaa. Olen kuullut kahta versiota siitä, milloin korporaali tulee levittää alttarille. Ensimmäisen version mukaan (luultavimmin tridentiininen messu) korporaali levitetään alttarille messun alussa. Näin se toimii myös merkkinä siitä, että yhteinen jumalanpalvelus on messu. Toisen version mukaan korporaali avataan vasta ehtoollisosan alkaessa. Sen voi tehdä diakoni, joka valmistelee itse välineet.
Välineiden valmistelija tulee kalkkisysteemin kanssa alttarin keskelle. Hän asettaa kalkin hieman vasemmalle puolelle, suunnaten kalkin itseään kohti. Tämän jälkeen hän ottaa bursan ja sieltä korporaalin, jonka asettaa alttarin keskelle. Bursan hän asettaa sivulle, niin että bursassa oleva risti osoittaa kohti länttä. Bursa voidaan myös laittaa lepäämään alttarille. Tämän jälkeen hän avaa korporaalin. Ensin korporaali avataan vasemmalle, sitten oikealle, tämän jälkeen ylös. Avattaessa ylös korporaalia vedetään jonkin verran, jotta se ei missään tilanteessa riippuisi alttarilta alas. Lopulta korporaali avataan alas, jolloin se vedetään muutaman sentin päähän alttarin reunasta.
Kalkki liinoineen lasketaan korporaalin yläosaan ja liina laitetaan hyvin. Tämän jälkeen kalkki jätetään alttarille ja jatketaan jumalanpalvelusta. Tosin jos tämä on tehty offertorion aikana, nyt voidaankin ottaa kalkkiliina ja jatkaa. Offertorion aikana tapahtuvaa toimintaa käsittelen seuraavassa viestissä.
Ehtoollisvälineiden järjestys I
Ehtoollisvälineiden valmistelu messua varten
Kun valmistellaan ehtoollisvälineitä, on kohtalaisen tärkeää, että ne ovat aina samassa järjestyksessä. 1. Ensimmäisenä meillä on tietenkin (tyhjä) kalkki. 2. Sen päällä on, hieman sisään työnnettynä, purificatorium eli puhdistusliina. Purifikaattori on neliön muotoinen liina, joka on tässä kohden taitettu yhdeksi pitkäksi liinaksi. Se roikkuu siis kalkista kahdelta puolen. Puhdistusliinan keskellä on risti, joka tulee keskelle kalkkia3. Purificatoriumin päällä on pateeni. Suuri hostia on jo nyt tällä pateenilla, näin ainakin tridentiinisessä. Luulen, että Novus Ordossa suuri hostia on ehtoollisleipärasiassa alttarilla, tai se tuodaan vasta offertoriumin aikana, erotetaan pyhään käyttöön. Itse pidän viimeksi mainittua parhaimpana käytäntönä. 4. Tämän päälle asetetaan palla, joka on siis neliönmuotoinen kangas, joka suojaa maljaa messussa, jottei sinne menisi minkäänlaista likaa. Sen sisässä on usein kovike. 5. Tämän jälkeen malja peitetään kalkkiliinalla. Suomalaisessa riituksessa kalkkiliina on usein tasaisesti ympäri kalkkia. Latinalaisessa riituksessa - ainakin triidentiinisessä messussa - kalkkiliina peittää kalkin, ettei kalkki näy.
6. Korporaali on tärkeä liina. Se on valkoinen, neliönmuotoinen liina, joka taitellaan aina samalla tavalla, kolme kertaa vertikaalisesti ja kolme kertaa horisontaalisesti. Avattuna se taitellaan kiinni seuraavalla tavalla. Ensin alaosa - jossa on risti - taitetaan yhden kolmasosan verran kohti yläosaa. Sitten yläosa taitetaan sen päälle. Tämän jälkeen oikeasta reunasta taitetaan yksi kolmasosa kohti vasenta reunaa ja vasen reuna tämän päälle. Näin ollen korporaali on neliön muotoisena ja laitetaan bursaan niin, että avoin reuna osoittaa oikealle t. bursasta ulospäin. Bursa on tosiaan pieni, liturgisen värin mukainen kotelo, jossa korporaalia kuljetetaan. 7. Bursa asetetaan kalkin ja sitä peittävän liinan päälle.
Näin meillä on sitten kaikki ehtoollisvälineet valmiina messua varten. Kalkista otetaan kiinni vasemmalla kädellä ja oikeaa kättä pidetään bursan päällä, niin että koko komeus pysyy koossa. Ehtoollisvälineiden järjestys on siis seuraava:
1. kalkki
2. purificatorium
3. pateeni
4. (hostia)
5. palla
6. kalkkiliina
7. bursa
8. korporaali
Katso kuva aiheesta.
Kun valmistellaan ehtoollisvälineitä, on kohtalaisen tärkeää, että ne ovat aina samassa järjestyksessä. 1. Ensimmäisenä meillä on tietenkin (tyhjä) kalkki. 2. Sen päällä on, hieman sisään työnnettynä, purificatorium eli puhdistusliina. Purifikaattori on neliön muotoinen liina, joka on tässä kohden taitettu yhdeksi pitkäksi liinaksi. Se roikkuu siis kalkista kahdelta puolen. Puhdistusliinan keskellä on risti, joka tulee keskelle kalkkia3. Purificatoriumin päällä on pateeni. Suuri hostia on jo nyt tällä pateenilla, näin ainakin tridentiinisessä. Luulen, että Novus Ordossa suuri hostia on ehtoollisleipärasiassa alttarilla, tai se tuodaan vasta offertoriumin aikana, erotetaan pyhään käyttöön. Itse pidän viimeksi mainittua parhaimpana käytäntönä. 4. Tämän päälle asetetaan palla, joka on siis neliönmuotoinen kangas, joka suojaa maljaa messussa, jottei sinne menisi minkäänlaista likaa. Sen sisässä on usein kovike. 5. Tämän jälkeen malja peitetään kalkkiliinalla. Suomalaisessa riituksessa kalkkiliina on usein tasaisesti ympäri kalkkia. Latinalaisessa riituksessa - ainakin triidentiinisessä messussa - kalkkiliina peittää kalkin, ettei kalkki näy.
6. Korporaali on tärkeä liina. Se on valkoinen, neliönmuotoinen liina, joka taitellaan aina samalla tavalla, kolme kertaa vertikaalisesti ja kolme kertaa horisontaalisesti. Avattuna se taitellaan kiinni seuraavalla tavalla. Ensin alaosa - jossa on risti - taitetaan yhden kolmasosan verran kohti yläosaa. Sitten yläosa taitetaan sen päälle. Tämän jälkeen oikeasta reunasta taitetaan yksi kolmasosa kohti vasenta reunaa ja vasen reuna tämän päälle. Näin ollen korporaali on neliön muotoisena ja laitetaan bursaan niin, että avoin reuna osoittaa oikealle t. bursasta ulospäin. Bursa on tosiaan pieni, liturgisen värin mukainen kotelo, jossa korporaalia kuljetetaan. 7. Bursa asetetaan kalkin ja sitä peittävän liinan päälle.
Näin meillä on sitten kaikki ehtoollisvälineet valmiina messua varten. Kalkista otetaan kiinni vasemmalla kädellä ja oikeaa kättä pidetään bursan päällä, niin että koko komeus pysyy koossa. Ehtoollisvälineiden järjestys on siis seuraava:
1. kalkki
2. purificatorium
3. pateeni
4. (hostia)
5. palla
6. kalkkiliina
7. bursa
8. korporaali
Katso kuva aiheesta.
Podcastspot lopettaa
Olen saanut tiedon, että podcastspot.com -palvelu, jossa minulla oli podcast-palvelu, lopettaa toimintansa. Podcastit katoavat siis sitten, kun palvelu lopettaa. Vielä toistaiseksi linkit toimivat. Pitää katsoa podcastien tilannetta uudestaan, kunhan jaksan.
perjantai 3. lokakuuta 2008
Linkkejä blogeihin
Huomatkoon lukija ruotsinkielisen blogin (korkeakirkollinen sellainen, nähdäkseni). Seuraan sitä silloin tällöin - no eipä kyllä päivitystahtikaan ole päätä huimaava. Siellä puhutaan nyt Mariasta!
Eräs roomalaiskatolinen blogi, jota myös seuraan, on julkaissut kirjoituksen alttarin historiasta.
Eräs roomalaiskatolinen blogi, jota myös seuraan, on julkaissut kirjoituksen alttarin historiasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
