Muutoksen aika

Luin Kyyhkysen 4/08, joka ilmestyi tänään. (Se ilmestyy jossain vaiheessa myös tänne.) Siinä oli kiinnostava artikkeli ajasta, josta sitten keskustelimme Joonan kanssa. Artikkelissa ilmaistu ajatus oli, että et voi kuolla, jos elät; koska silloin, kun kuolet, et elä. Yksinkertaista termimäärittelyä, oikeastaan.

Aika on muutosta (ajatus löytynee jo kreikkalaisesta filosofiasta ja Augustinukselta), ja ylipäänsä aika mahdollistaa mm. keskustelun, olemisen ja maailman. Se, mikä on ajallista, on myös muuttuvaa - ja täten on pääteltävä, että Jumala on ajan ulkopuolella, koska Jumala on muuttumaton - tässä tietenkin tarkoitan jumalallista luontoa, niin kuin se aina on luodun, ajan, ja olevan ulkopuolella, mutta inkarnaatiossa Sanan jumalallinen persoona omaksuu inhimillisen luonnon pysyen omassa muuttumattomuudessaan. Lihaksitulleessa Sanassa on kaksi luontoa, joista toinen on muuttumaton ja toinen on muuttuva; toinen on luomaton ja toinen on luotu; toinen on ylioleva ja toinen on olemassaolon piirissä; jumalallinen on elävöittänyt inhimillisen ja nostanut sen Jumalan valtaistuimelle, josta Jeesus Kristus, meidän Herramme hallitsee kaikkea luotua, olevaa ja ajallista.

Ajan, luodun ja olevan rajat ovat yhdet ja samat. Se, joka astuu ajan rajojen ulkopuolelle astuu myös luodun sekä olevan rajojen ulkopuolelle. Emme voi sitoa Jumalaa mihinkään näistä kategorioista, koska silloinhan se tarkoittaisi sitä, että Jumala on näiden kategorioiden kahlitsema, että on jotain Jumalaakin isompaa. Tämän vuoksi Kirkossa ja kaupungissa 26.1.2009 julkaistussa Pekka Sirkiän mielipidekirjoituksessa "Kirkolle uusi uskontunnustus" muotoiltu "(Minä uskon, että) Jumala on (olemassa)." ei ole riittävä, sillä se asettaa olemassaolon kategorian Jumalaa rajaavaksi kategoriaksi. Jumala ei kuitenkaan ole rajattu, vaan rajaamaton t.s. rajaton, ääretön, ikuinen ja täydellisyydessään muuttumaton kaikki aikaansaava Kaikkivaltias ja Luoja, kaiken hyvän ensimmäinen Syy, josta kaikki kumpuaa ja johon kaikki palaavat palvonnan ja kunnioituksen kautta.

Lihaksitulleessa Sanassa tuo liha ei voi siirtyä ajan ulkopuolelle, koska se tarkoittaisi sitä, että se siirtyy muutoksen ulkopuolelle, että se siirtyy luodun ulkopuolelle, että se siirtyy olevan ulkopuolelle, tullen yliajalliseksi luomattomaksi yliolevaksi jumalallisuudeksi. Tämä kyseenalaistaa inkarnaation jatkuvuuden: onko Jumalan Poika enää ihminen? Kyllä on: siispä Jeesus Kristus on edelleen ajan, luodun ja olevan rajojen rajoittama, nimittäin lihansa puolesta. Hänen jumalallista yliajallista yliolevaa luomatonta luontoaan ei kukaan ole koskaan rajoittanut.