Kritiikki Aistimuksen blogissa

Kirjoittelinpa kritiikin Maria ja Tommi Matikan (TogetherForeverStudio) näyttelystä Galleria AARNI:ssa. Sen voi lukea Aistimuksen blogista.

Ajasta ja ikuisuuksista

Pohdin yhdessä vaiheessa, että lähtisin tekemään jatkotutkimusta ajan teologiasta tai filosofiasta. Siihen en nyt luultavasti ole etenemässä, mutta joitakin ajatuksia minulla on siitä huolimatta. Ajattelin kirjata niitä vähän ylös, ja samalla jakaa; contemplata aliis tradere.

Filosofin(kin) katseesta

Humanistinen ja teologinen optiikka on minusta hirveän kiinnnostavaa. Kyse on siis katseesta ja siitä, miten katse toimii, mitä se tarkastelee, miten se tarkastelee, mitä se tekee kohteelleen, ja niin edelleen.

Kielen tuomisista ja viemisistä

Pohdiskelen tässä kirjoituksessa kahden erilaisen kirjoitustyylin lähtökohtaisesti eriävää tapaa suhtautua kirjoitukseen merkityksiä välittävänä toimintona. Paremman puutteessa nimitän näitä tyylejä definitiiviseksi ja evokatiiviseksi tyyliksi.

Kohti postmodernia suvaitsevaisuutta

Satuin törmäämään Facebookissa tällaiseen tekstiin. Se on kirjoitettu amerikkalaisessa kontekstissa. Sen keskeinen huomio on, että siinä, missä moderni suvaitsevaisuuskäsite salli sen, että "hyväksyttiin persoona, mutta ei hänen näkemystään tai toimintaansa", niin postmoderni suvaitsevaisuuskäsite ei enää salli tätä erottelua.

Aioin jakaa kyseisen tekstin Facebookissa, mutta kirjoittaessani päivitystä kävi ilmi, että tekstistä tulisi kovin pitkä, joten siirsin sen tänne blogin puolelle. Suosittelen blogini lukijaa lukemaan ko. tekstin ennen alla olevan tekstini lukemista.

Virallisesta pönötyksestä

Kaikki papit saavat osansa niin sanotusta pönötyksestä. Pappia teititellään, pyydetään aloittamaan kahvipöydässä, pyydetään siunaamaan ruoka ja kaikenlaista muuta. Pappi luo jo virkansa puolesta ympärilleen tietynlaista herranpelon auraa, erityisesti niille, jotka eivät jokapäiväisesti ole pappien kanssa tekemisissä.

Saarna: Rakkaus luo ykseyden

Saarna Lähetyskirkossa 17.5.2015 klo 14.00

Evankeliumi (Joh. 17: 18-23)

Siihen aikaan Jeesus rukoili ja sanoi:

”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

Yhteisöllisyyden asteet

Kirjoitin vastikään kielen ja taiteen rooleista yhteyden (tunteen) kokemisessa. Ajattelin nyt kirjoittaa jotain yhteisöllisyydestä. Yhteyden tunne liittyy jonkinlaisen yhteisön jäsenenä olemiseen, jaetun jäsenyyden tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Toisaalta, erilaisilla yhteisöillä on hyvin erilaisia yhteisöllisyyden malleja.

Pohdintani taustalla on viime vuosina aina sillöin tällöin esiin herätetty ajatus siitä, että kirkossa tarvitaan lisää yhteisöllisyyttä. Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Raamatun käyttämisestä

Ainakin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tuntuu vallitsevan edelleenkin riita eksegeettien ja systemaatikkojen välillä. Riidan keskeinen aihe on Raamatun käyttö. Eksegeetit käyttävät Raamattua historiallisena lähteenä, kun taas systemaatikot käyttävät sitä aivan eri tavalla.

Yhteyden etsintä sanoista ja niiden ohi

Ihminen - ainakin tämän kirjoittaja - kaipaa yhteyttä muihin ihmisiin. Välillä tunne yhteydestä kuitenkin katoaa. Esitän tässä lyhyessä pohdinnassa muutamia ajatuksia sanojen ja aistien välisestä erosta yhteyden etsinnässä.

Perustavanlaatuinen väitteeni on, että tunne yhteydestä toiseen ihmiseen voi syntyä lyhyellä aikavälillä jaetun esteettisen objektin kautta, kun taas sanat murentavat tämän yhteyden.

Jumala on Valo

Vuosi 2015 on kansainvälinen valon vuosi. Kyseessä on YK:n julistama juhlavuosi, jonka tarkoituksena on juhlistaa valoa ja valoon liittyviä keksintöjä. Valo on kuitenkin myös tärkeä hengellinen teema. Eräs tuttu teologi mainitsi kerran myös sanaparin hengellinen optiikka.

Olenkin päättänyt vuonna 2015 kirjoittaa mahdollisimman paljon hengellisestä valosta. Tällä kertaa ajattelin ottaa aiheeksi Jumalan nimen Valo.

Kirkon oppi ja ajattelu

Kirkko on yhteisö, joka toimii, ja erityisesti sen toimintoja ovat rukous (ja muu liturginen toiminta) ja moraali. Näiden toimintojen lisäksi kirkolla on oppi, joka koskee näitä toimia. Sitten on vielä tämä asia, jota nimitämme teologiaksi. Se on yleisesti ymmärrettävä yritykseksi ymmärtää uskoa ja uskontoa.

Mutta kuka teologian subjekti? Entä mikä on teologian ja opin ero? Täytyykö opillisen yksimielisyyden varjolla hyväksyä kokonainen teologinen ajattelumalli? Lähtökohtainen vastaukseni on: ei tarvitse. Tarkastelen tässä tekstissä joitakin oppiin, teologiaan ja kirkon yksimielisyyteen liittyviä asioita. Tämä kirjoitus on myös hieman kokeellinen luonteeltaan.

Blogisaarna: Joulun lahja

Joulu on lahjojen aikaa. Myös kristinuskon sanoma muistuttaa meitä jouluna siitä, että syntyvä lapsi on Kristus, Jumalan lahja meille.

Hetkellinen hyppy hengelliseen

Maallista ja hengellistä ajatellaan usein toistensa vastakkaisia "sfääreinä", alueina. Jos jokin on maallista, se ei ole hengellistä, ja päinvastoin. Maallinen koskee sitä, mikä on jokapäiväistä elämistä, hengellinen puolestaan jotain ikuista. Hengellinen on uskonnollista, maallinen on ei-uskonnollista.

Jumalanpalvelus kirkon yhteisenä toimintana

Jumalanpalvelus on pitkälle säädelty tapahtuma niin katolisessa, ortodoksisessa kuin luterilaisessa kirkossa. Säätelyn takana, väitän, on ajatus siitä, että jumalanpalvelus on kirkko-yhteisön yhteistä toimintaa, minkä vuoksi kenelläkään ei ole oikeutta "puuhailla omiaan".

Oikeuksien taistelu ja välirauha

Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että ihmisoikeusfilosofiassa ja -etiikassa on jotain ongelmallista. Sen lähtökohta on ihan hyvä, nimittäin siis jokaisen ihmisyksilön mittaamaton arvo, mutta jokin ns. mättää. Yritän tässä selvittää (ennen kaikkea itselleni), missä probleemi on.

Deus creator omnium

Käänsin Ambrosiuksen Deus creator omnium -hymnin suomeksi. Käännös on sikäli mitallinen, että siinä on kahdeksan tavua säkeessä, mutta mitään runojalkoja ei ole noudatettu. Periaatteessa sama teksti on virsikirjassa numerolla 549, mutta teksti ei ole suoranainen suomennos, vaan mukaelma. Viimeisestä säkeistöstä voisi ehkä tehdä toisenkin version, mutta näin sen nyt tein... (Neliönuotit vaikkapa tässä.)

Avainten vallan uusjako?

Kirkko - tai siis kirkon hallintomuoto, ei ole demokratia. Vaalit eivät tee hallinnosta demokraattista! Mutta joskus näyttää olevan vähän epäselvää, mihin kirkollinen vallankäyttö liittyy. Mistä asioista kirkossa käytetään valtaa?

Uusi pyhä laki

Olen nyt jo jonkin aikaa pohtinut sellaista ajatusta, että ihmisoikeusjulistus on uusi Corpus iuris civilis. Väite ei varmaan merkitse juurikaan mitään tavalliselle lukijalle, joten selvitän hieman. Tämä on tällainen ajatusleikki; ymmärrykseni perustuu lähinnä muiden kanssa käymille keskusteluille, eli en ole mitenkään osaamisalueellani tässä. (Saa korjata! Ja jos joku tuntee jotain kirjallisuutta aiheesta, saa vinkata.)

Paluu Syyriasta

Gradun luovutus opintotoimistoon 9.5. klo 9.27.

Ja gradunpalautuslaulu.