Näytetään tekstit, joissa on tunniste suitsutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suitsutus. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. joulukuuta 2008

Praktikum-kompletorio

Vietin tänään II praktikumissa kompletorion. Löydät kompletorion ordon täältä. Mukana oli "avustava seurakuntalainen" ja "avustava pappi". Rukoushetki toimitettiin seurakunnan takaosasta, t.s. seurakunta oli toimittajien edessä kaikkien ollessa versus Deum kohti alttaria. En ole käsiohjelmaan (ks. linkki yllä) kirjoittanut tehtävänjakoa, enkä muutamia muita juttuja. Ne ovat tässä:

1. Valon hymnin aikana seurakuntalainen sytyttää kynttilät ja tuo liekin apupöydälle.
2. Johdanto oli rukoushetken johtajalla l. minulla.
3. Synnintunnustus ja -päästö olivat avustavalla papilla.
4. Avustava pappi johdatti psalmiin ja luki psalmirukouksen.
5. Avustava seurakuntalainen luki lukukappaleen.
6. Rukoushetken johtajana johdin responsorion ja pidin puheen.
7. Tässä kohtaa siirsin suitsuketta aikaisemmin sytytettyyn hiileen ja aloitin Nunc dimittiksen, ja tein sen ristinmerkin käsisuitsutusastialla.
8. Avustava pappi johti rukousosion kokonaisuudessaan ylistykseen asti.
9. Rukoushetken johtaja toimitti siunauksen.

Praktikumin ohjaaja viittasi käydyssä palautteessa tähän artikkeliin. Alla rukoushetkessä pitämäni puhe.

LUKUKAPPALE: Jes. 63: 15-16
Katso taivaastasi, katso pyhästä, ihanasta asumuksestasi! Missä viipyy sinun tulinen intosi, missä ovat voimatekosi? Missä on sinun palava säälisi? Älä kiellä meiltä rakkauttasi! Olethan sinä meidän isämme. Ei Abraham meistä mitään tiedä eikä Israel meitä tunne. Sinä, Herra, olet meidän isämme. Ikuinen Lunastajamme, se on sinun nimesi.

KOMPLETORION RESPONSORIO

PUHE
Niin, katso alas, Jumala! Missä sinä viivyt? Missä viipyy sinun tulinen intosi? Missä ovat voimatekosi? Minä odotan ja kaipaan sinua, Jumalani, minä odotan sinun tulemistasi. Kerran sinä, Herra, ratsastit kaupunkiin aasilla. Miksi et enää tee ihmeitäsi? Miksi et näytä voimaasi? Miksi et jo astu alas taivaasta pelastamaan meitä?

Nämä ovat meidän kaipuumme sanat. Me odotamme Herramme tulemista. Herra, armahda -huutojen lomasta me odotamme saapuvan seimen lasta. Herra katsoi alas. Hän loi katseensa vähäiseen palvelijattareensa, josta tuli meidän Herramme Äiti. Katsokaa alttarin vasemmalla puolella olevaa ikkunamaalausta. Siellä tähti loistaa, osoittaen paikkaa, jossa Jumala syntyisi ihmiseksi. Siellä äiti Maria pitelee sylissään poikaansa.

Ei mene pitkään. Noin puolen vuoden kuluttua samojen hoosianna-huutojen lakattua me ristiinnaulitsemme Herramme ja Jumalamme. Nähkää alttariin oikealla puolella oleva ikkunamaalaus. Hän, meidän ikuinen Lunastajamme, on ristillä, hän kuolee meidän puolestamme, jotta meillä olisi rauha. Jumala ei kieltänyt meiltä rakkauttaan, vaan antoi ainoan Poikansa.

Me odotamme sitä, mikä on jo tapahtunut ja mikä tapahtuu uudelleen salatulla tavalla meidän sydämissämme. Jumala katsoi alas taivaastaan ja sääli meitä. Hän antoi meille kaiken, jotta me voisimme katsoa Häneen. Nyt me vielä näemme kaipuumme silmillä, mutta toivoa on, että me saamme vielä, niin kuin Simeon, todella nähdä.

torstai 9. lokakuuta 2008