Psalmien tulkinnan periaatteita: Nelipunoksinen tulkinta II

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut muutamista periaatteista, joiden kautta psalmeja voidaan tulkita. Puhun nyt nelipunoksisesta tulkinnasta hieman lisä.

Nelipunoksinen tulkintamalli ei liity aivan suoraan psalmien tulkintaan. Sen ensisijainen ja varsinainen käyttökohde on raamatulliset kertomukset. (Näin olen antanut Maiju Lehmijoki-Gardnerin itseäni valistaa.) Suurimman huomion nelipunoksisen mallin käytössä ovat ilman muuta saaneet vanhatestamentilliset hahmot kuten esimerkiksi Mooses. (Luen tällä hetkellä Gregorios Nyssalaisen kirjaa "The Life of Moses".)

Kuten todettua, nelipunoksisen tulkinnan ensimmäinen kohde ei ole psalmitekstit, koska ne ovat niin erilaiset kuin kertomustekstit. Psalmien kirjallinen taso ei ole ensisijaisesti kertomuksellinen (tosin näitäkin on), vaan ylistyksen ja rukouksen taso. Kiinnostavan psalmien kirjasta tekee mielestäni se, että ne ovat Jumalan sanaa! Kovin usein psalmit nimittäin typistetään pelkästään ihmisen rukoukseksi, inhimillisten tunteiden ja sielunliikkeiden liikahduksiksi, ja unohdetaan, että ne kuitenkin ovat pyhien kirjoitusten kaanonissa, Raamatussa, joka on kokonaan Jumalan sanaa - toki kokonaan myös ihmisen kirjoittamaa. Tältä pohjalta väitän siis, että kirjaimellinen taso psalmeissa ei typisty pelkästään ihmisen rukoukseksi ja ylistykseksi.

Nelipunoksista ei voida redusoida niin, että kirjaimellinen olisi "inhimillinen taso" virheineen ja heikkouksineen ja syvempi, allegorinen taso olisi jotenkin jumalallisempi. Tietynlainen kaksiluonto-oppi tulee soveltaa koskemaan myös RAamattua, mutta tietenkään ei voida puhua itsensä Raamatun t. sen tekstin kahdesta lunnosta. Ennemmin on puhuttava kahdesta auctorista, tekijästä.

Mutta. Aion tutkia nelipunoksisen tulkinnan avulla joitakin psalmeja lähiaikoina. Esitän sen jälkeen arvioni, soveltuuko nelipunoksinen tulkinta psalmeihin.

Psalmien tulkinnan periaatteita: Nelipunoksinen tulkinta

Psalmien tulkinta ei ole aivan yksinkertaista. Vanhassa kirkossa raamatuntulkinta jakaantui karkeasti sanottuna kahteen päätapaan, nimittäin kirjaimelliseen ja typologiseen/allegoriseen. Keskiajalla tulkintametodit selkenivät jonkin verran, ja tulkinnan tasoja tuli selkeästi neljä. Samasta asiasta on kirjoitettu myös Wikipediassa.

1. Tekstin historiallinen merkitys, sensus historicus; tämä koskee erityisesti kertomuksia, esimerkiksi kertomusta Mooseksen elämästä, joka todella kertoo historian (tarinan) Mooseksesta. Tämä lukutapa toimii monissa psalmeissa, mutta ei aivan kaikissa niiden rukousluonteen vuoksi.

2. Tekstin allegorinen merkitys, sensus allegoricus; tekstistä etsitään yleisesti jumaloppiin tai kristologiaan kuuluvia dogmeja. Tällaisessa tulkinnassa esimerkiksi Mooseksen palava pensas alkaa viittaamaan ainaiseen Neitsyeeseen, ja Mooseksen kohottama käärme alkaa viitata Kristukseen.

3. Tekstin tropologinen merkitys, sensus tropologicus, sensus moralis; mitä teksti kertoo kristillisistä hyveistä? Mitä siitä opitaan kristillisestä moraalista?

4. Tekstin anagoginen ulottuvuus, sensus anagogicus; kuinka se kertoo paluusta Jumalan luo, kuinka se kertoo tuonpuoleisesta, jne.

Voiko tällaista nelipunoksista tulkintaa soveltaa psalmeihin? Sovelsin sitä psalmin 1 tulkinnassa Auran seurakunnan internetraamattupiirissä.