Niin kuin lupasin, aion nyt raportoida teille Hengellisten syventymispäivien yhteydessä pidetystä Psalmimessusta. Ilmeisesti tämä erikoismessu on jo pitempään ollut olemassa, mutta itse osallistuin ja tutustuin siihen vasta nyt ensimmäisen kerran. Menin valitettavasti hieman myöhässä, juuri ennen synnintunnustusta sisään, joten en tiedä alkuliturgiasta.
Johanneksenkirkko oli aika täynnä ja porukkaa oli ehtoollisella paljon. Juuri ennen kuoria oli epistolapuolella valkokangas, johon heijastettiin laulettavien laulujen sekä yhteisten rukouksien eli Herran rukouksen ja Nikean uskontunnustuksen sanat. valkokankaan edessä oli myös bändi ja muutamia laulajia.
Itse messun aikana laulettiin ilmeisesti psalmien inspiroimia lauluja. Ne olivat ihan mukavia, melodiat olivat kovin nykyaikaisia, mutta yksinkertaisia. Ne olivat sointukuluiltaan ja sovitukseltaan tunteisiin vetoavia - mutta itse olenkin helposti musiikin vaikutettavissa. Messussa laulettiin myös muutamia minulle tuttuja lauluja, kuten Maksettu on.
Sanan liturgia oli käytännössä laulu totuudesta ja Jumalan sanasta. Sen jälkeen pappi aloitti rukouksella saarnansa. Noustiin kuulemaan evankeliumia ja tämän jälkeen saarna jatkui. Erityismessuna huomattavaa on tosiaan se, ettei mitään muuta tekstiä "virallisesti" luettu kuin evankeliumi. Se oli muuten vuorisaarnasta, kohta jossa Jeesus käskee rakastamaan myös vihamiestä. Saarna käsitteli rakkautta. Rabbit opettivat, että Vanhan testamentin rakasta lähimmäistäsi -käsky täyttyy rakastamalla toista juutalaisen kansan jäsentä; Jeesus opetti, että kyseinen käsky täyttyy rakastamalla kaikkia. Pastori sitten puhui, hyvin Kaksi rakkautta -kirjan hengen mukaisesti siitä, kuinka rakkauden tulee kohdistua myös vihamiehiin. Puheteknisesti huomasin, että saarnaaja lukuisia kertoja korotti ääntään, ehkä kohdissa joita en pitänyt aivan soveliaina. Saarna oli vallan mainio ja sen jälkeen rukoiltiin, minkä jälkeen lausuttiin uskontunnustus Nikean tunnustuksen sanoin. Tämän jälkeen oli yhteiset esirukoukset.
Ehtoollisrukoukset menivät aika pitkälti kaavan mukaan. Selebrantti aloitti ehtoollisrukoukset sanomalla "Rukoilkaamme", ja aloitti prefaatiorukouksen. Pyhä-hymni oli muokattu, mistä en pitänyt. Sitä ei kuitenkaan oltu muokattu niin paljoa, että se olisi vääristynyt. Muistaakseni hymnistä puuttui sanat "taivas ja maa on täynnä kirkkauttasi". Eukaristisen rukouksen jälkeen rukoiltiin Herran rukous, minkä jälkeen oli Herran rauha sekä Jumalan Karitsa. Jumalan karitsassa toistettiin kolme kertaa "Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnit, armahda, armahda meitä", jonka jälkeen tuli vielä "anna meille rauha", mikäli vain oikein muistan. Tämän jälkeen oli kommuunio ja kommuunion jälkeen kiitosrukous. Yleisesti ottaen ehtoollisella korostui sovitusmotiivi. Liturgi sanoi ehtoollisen jälkeen: "Katso, tämä on koskettanut huuliasi" jne.
Ehtoolliselle osallistui kovin paljon ihmisiä. Mietiskelin siinä jonossa ollessani, että mikä onkaan kristittyjen keskinäisen yhteyden ja ykseyden luoja. Se ei ole toisten tunteminen, se ei ole toisten kanssa samaa mieltä oleminen. Minä en tuntenut muita, muut eivät tunteneet minua, mutta me kaikki olimme menossa kohtaamaan Herraa. Ykseyden perusta on se, että me olemme yhtä Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Kyllä siinä tuli kristittyjen yhteyden kokemus.
No niin, se psalmimessusta. Katselin siellä aulassa sitten esitteitä ja myynnissä olleita kirjoja. Otin yhden esitteen, joka ehkä kiinnostaa erityisesti blogia lukevia maallikoita. Suomen Raamattuopisto järjestää koulutusta, Vanhan testamentin keskeinen sisältö (runokirjat), 17.-19.10.2009. Ohjelmavastuussa siellä ovat Pekka Hyyppönen, Veli-Matti Kujala, Olavi Peltola, Aija Sairanen, Juha Vähäsarja ja Jani-Matti Ylilehto, joka muuten tietääkseni on Konviktin asukas. En tiedä Raamattupiston spiritualiteetista enkä sen teologisista painotuksista. Pitänee ottaa kysymys esille foorumilla...
Tässä vielä linkki em. tapahtumaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste riitukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste riitukset. Näytä kaikki tekstit
lauantai 30. elokuuta 2008
perjantai 29. elokuuta 2008
Psalmimessu
Suomen Raamattuopisto järjestää yhteistyötahoineen tänäkin vuonna Hengelliset syventymispäivät teemalla Rakkaus On. Korkeakirkollisuuden puolesta itselleni nousi tapahtuman ohjelmasta esiin kaksi kohtaa, jotka ovat molemmat Johanneksen kirkossa:
Psalmimessu kuulostaa kiinnostavalta, mutta ei näytä olevan mikään uusi juttu. Pikainen google-haku tuotti tulokseksi lyhyen esittelyn. Se näyttäisi olevan Jari Kekäleen ja Tommi Kaleniuksen tekemä erikoismessu, jonka musiikki ja liturgia on uudelleen sävelletty (liturgia ehkä myös sanoitettu, en tiedä) perustuen psalmeille. Psalmimessuja pidetään Helsingissä Vanhassa kirkossa, lisätietoa saa osoitteesta psalmimessu.fi. Pitää mennä katsomaan oikein, millainen tämä tapahtuma on. Psalmilaulaja raportoi sitten myöhemmin!
Tapahtumaan kuuluu myös seminaareja (ks.tarkemmin ohjelma, linkki yllä), joissa käsitellään erilaisia aiheita. Korkeakirkollisesta näkökulmasta kiinnostavin lienee lauantaiaamun "Armon avaimet" (Juha Vähäsarja). Opetuksensa luonteesta ja tasosta en tiedä. Itse kiinnostuin myös siitä, että rovasti Olavi Peltola (kotisivunsa) on mukana myös. Hänellä on paljon materiaalia netissä ja moni google-haku teologisista aiheista osuukin hänen sivuilleen.
Riitukset ja messun muodot
Suomessa paljon käytettyjä erikoismessuja - joista tunnetuin lienee liturgialtaan osin korkeakirkollinen Tuomasmessu - ei voitane pitää erityisinä riituksina. Jos verrataan roomalaiskatoliseen kontekstiin, heillä on latinalainen riitus, jossa on kaksi muotoa, tavallinen muoto (eli Novus Ordo) sekä tridentiininen messu (eli "Extraordinary Form"). Kyse on kuitenkin samasta latinalaisesta riituksesta.
Pohdiskelinkin tässä, että tuleeko nämä erikoismessut laskea sitten suomalais-luterilais-latinalaisen t. pelkästään suomalaisen riituksen erikoismuodoiksi. Ehkä ne eivät kuitenkaan erityisiä riituksia ole. Miksi käytin tuollaista kolmiosaista nimitystä?
1) Latinalainen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttämä riitus on ilman muuta latinalaiseen pohjautuva. Perusmessun muoto on hyvin paljolti samanlainen - tosin erojakin on. Luterilas-itäistä riitusta puolestaan edustaa mm. Ukrainan (tunnustuksellinen) luterilainen kirkko, joka käyttää Johannes Khrysostomoksen liturgiaa hieman sovellettuna (linkki).
2) Luterilainen. Suomessa on latinalainen riitus, joka ei ole luterilainen; se on roomalaiskatolisen kirkon käyttämä riitus. Voit lukea roomalaisten käyttämän messun (Novus Ordo) kaavan täältä.
3) Suomalainen. Tätä riitusta käytetään nimenomaan Suomessa ja se on suomeksi. Sen on hyväksynyt Suomen alueellinen kirkolliskokous.
Olen muuten sitä mieltä, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pitäisi olla myös itäinen riitus (siis Khrysostomoksen liturgia ja Basileios Suuren liturgia, nämä erityisesti). Kirjoitan tästä joskus muulloin lisää.
Lauantaina 30.8. klo 19.30–21.00 Herra on minun paimeneni, Psalmimessu ja ehtoollisenvietto
Liturgia: Pekka Heiskanen, saarna: Ilkka Rytilahti, musiikki: Psalmimessu-bändi
Sunnuntaina KLO 10.00–11.45 Ehtoollisjumalanpalvelus
Liturgia: Ermo Äikää, saarna: Lauri Vartiainen
Psalmimessu kuulostaa kiinnostavalta, mutta ei näytä olevan mikään uusi juttu. Pikainen google-haku tuotti tulokseksi lyhyen esittelyn. Se näyttäisi olevan Jari Kekäleen ja Tommi Kaleniuksen tekemä erikoismessu, jonka musiikki ja liturgia on uudelleen sävelletty (liturgia ehkä myös sanoitettu, en tiedä) perustuen psalmeille. Psalmimessuja pidetään Helsingissä Vanhassa kirkossa, lisätietoa saa osoitteesta psalmimessu.fi. Pitää mennä katsomaan oikein, millainen tämä tapahtuma on. Psalmilaulaja raportoi sitten myöhemmin!
Tapahtumaan kuuluu myös seminaareja (ks.tarkemmin ohjelma, linkki yllä), joissa käsitellään erilaisia aiheita. Korkeakirkollisesta näkökulmasta kiinnostavin lienee lauantaiaamun "Armon avaimet" (Juha Vähäsarja). Opetuksensa luonteesta ja tasosta en tiedä. Itse kiinnostuin myös siitä, että rovasti Olavi Peltola (kotisivunsa) on mukana myös. Hänellä on paljon materiaalia netissä ja moni google-haku teologisista aiheista osuukin hänen sivuilleen.
Riitukset ja messun muodot
Suomessa paljon käytettyjä erikoismessuja - joista tunnetuin lienee liturgialtaan osin korkeakirkollinen Tuomasmessu - ei voitane pitää erityisinä riituksina. Jos verrataan roomalaiskatoliseen kontekstiin, heillä on latinalainen riitus, jossa on kaksi muotoa, tavallinen muoto (eli Novus Ordo) sekä tridentiininen messu (eli "Extraordinary Form"). Kyse on kuitenkin samasta latinalaisesta riituksesta.
Pohdiskelinkin tässä, että tuleeko nämä erikoismessut laskea sitten suomalais-luterilais-latinalaisen t. pelkästään suomalaisen riituksen erikoismuodoiksi. Ehkä ne eivät kuitenkaan erityisiä riituksia ole. Miksi käytin tuollaista kolmiosaista nimitystä?
1) Latinalainen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon käyttämä riitus on ilman muuta latinalaiseen pohjautuva. Perusmessun muoto on hyvin paljolti samanlainen - tosin erojakin on. Luterilas-itäistä riitusta puolestaan edustaa mm. Ukrainan (tunnustuksellinen) luterilainen kirkko, joka käyttää Johannes Khrysostomoksen liturgiaa hieman sovellettuna (linkki).
2) Luterilainen. Suomessa on latinalainen riitus, joka ei ole luterilainen; se on roomalaiskatolisen kirkon käyttämä riitus. Voit lukea roomalaisten käyttämän messun (Novus Ordo) kaavan täältä.
3) Suomalainen. Tätä riitusta käytetään nimenomaan Suomessa ja se on suomeksi. Sen on hyväksynyt Suomen alueellinen kirkolliskokous.
Olen muuten sitä mieltä, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pitäisi olla myös itäinen riitus (siis Khrysostomoksen liturgia ja Basileios Suuren liturgia, nämä erityisesti). Kirjoitan tästä joskus muulloin lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
