Näytetään tekstit, joissa on tunniste konsekraatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste konsekraatio. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. tammikuuta 2009

Viitottu konsekraatio

Viime aikoina mediassakin ollut kuurojen pappi asia herätti kiinnostavan kysymyksen: onko viitottu konsekraatio pätevä? Itse olen sitä mieltä, että ei. Ehtoollisen olennainen riitti on asetussanojen lausuminen leivän ja viinin yli, niin että elementit "kuulevat" sanat. Tässä meitä ohjaa evankeliumin sana: "Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen, sanoen..." Pappi, joka toimittaa ehtoollista, erityisesti asetussanoja lukiessaan toimii Kristuksen persoonassa (erityisesti siis sanojen "Tämä on minun ruumiini..." aikana), ja Kristus puolestaan toimiessaan selkeästi antoi esikuvan. Hänen esikuvaansa ja käskyä noudattaen tulee asetussanat lausua, eikä niitä voi viittoa. Myöskään se, että joku muu kuin pappi sanat lausuu, ei toimi. (Se on mahdollista, että alttarilla on kaksi pappia, joista selebrantti ei lausu sanoja, vaan avustava pappi, ja selebrantti viittoo.)

Konsekraatio eli ehtoollisaineiden pyhittäminen on siis toteutettava äänellisesti ja sanallisesti, lausumalla Kristuksen sanat leivän ja viinin yli, niin että elementit "kuulevat nämä sanat".

Myöskään se ei sovellu, että maallikko penkissä lukee sanat ja pappi viittoo. Tämä tarkoittaisi sitä, että maallikko varsinaisesti konsekroi, mikä ei ole mahdollista. On olemassa eräs riitus, jossa Kristuksen sanoja ei lausuta, mutta ehtoollista pidetään pätevänä. Tästä huolimatta pysyn kannassani.

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Ristinmerkki konsekroitaessa

Luin vähän tuota komitean käsikirjaehdotusta ja tarkastelin kohtaa, jossa luetaan ehtoollisen asetussanat. Käsikirjaehdotuksen sivulla 314-318 jokaisessa kohdassa ristinmerkki on merkitty tehtäväksi silloin, kun sanotaan ne sanat, jotka muuttavat leivän ja viinin:

Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää, tämä on (+) minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni.

Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on (+) uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.


Kuitenkin nykyään kaava on seuraavanlainen:

Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi (+), mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni.

Samoin hän otti maljan, kiitti (+) ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.


Kyselin foorumilla, ennen kuin tiesin, että komitean ehdotuksessa oli tässä kohdassa ristinmerkki, että miksi ristinmerkki tehdään sanojen "siunasi" ja "kiitti" aikana, eikä kohdassa "hoc est". Vastaukseksi sain, että tämänhetkinen käytäntö on varhaisempi ja että silloin, kun sanat toimivat (verbum efficax), on vältetty kaikkea muuta. Kristuksen evankeliumin itsevaikuttava voima toimii ilman merkkejäkin. Kyllähän tämä on ihan hyvä selitys. Itse pidän edelleen luontevampana tehdä ristinmerkin nimenomaan sanojen "hoc est" aikana, enkä niinkään kohdassa "siunasi" tai "kiitti", vaan onneksi minun ei tarvitse vielä miettiä, rikkoako käsikirjan kaavaa... (Sitä odotellessa...)

Onko tästä mielipiteitä kenelläkään?