Pohdintoja paastosta: tarkoitus ja merkitys

Paaston suhteen voidaan kysyä myös, mikä on paastonajan tarkoitus ja merkitys.* Edelliseen kirjoitukseeni viitaten muistutan siitä, että paasto ja paastonaika ovat eri asioita. Evankeliumikirjassa mainitaan seuraavasti:

Paastonajalla on useita tavoitteita, esimerkiksi:
- ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan sekä haluaa palata täyttämään Jumalan tahdon
- ihminen tutkistelee Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa
- ihminen pyrkii myös kasvamaan yhä vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi. (Evankeliumikirja: Paastonaika)

Nämä ovat siis paastonajan tavoitteita ja ilmentävät sen instrumentaalista tarkoitusta. Luettelosta voi huomata selkeästi jaon erilaisiin kohteisiin. Ensimmäinen tavoite käsittelee ihmisen suhdetta itseensä (katumus, mielenmuutos), toinen tavoite käsittelee suhdetta Jumalaan (pyhyyden ja rakkauden tunteminen) ja kolmas puolestaan ihmisen suhdetta maailmaan ja muihin ihmisiin (vastuullinen elämäntapa, suhde hädänalaisiin).

Paastonajan merkityksen suhteen evankeliumikirja puolestaan jatkaa, että paastonajan "alkuosan aiheita ovat katumus, mielenmuutos ja taistelu pimeyden valtoja vastaan" ja paastonajan lopun eli ns. kärsimysajan merkitys on Kristuksen kärsimyksen tarkastelu. (emt.) Näitä voi pitää paastonajan ideaalisempina merkityksinä. Paastonajan konkreettisempi merkitys on se, mistä aiemmassa tekstissä kirjoitinkin: se on kirkkovuoden aika, joka edeltää pääsiäistä.

* * *

Entä mikä on paaston merkitys ja tarkoitus? Paastolla on konkreettinen merkitys: syömisen vähentäminen. Syömisen vähentämisestä syntyvän rahansäästön käyttämistä köyhien hyväksi voidaan pitää sekä paaston merkityksenä, että sen konkreettisena tavoitteena. Hengellisen (sanoisinko, epäkonkreettisemman) tarkoituksen ja merkityksen suhteen ollaan jo vaikeammilla vesillä. Näkisin, että paaston hengelliseen tavoitteeseen kuuluu paljon samaa, mitä edellä on sanottu paastonajan tavoitteista: pyritään eroon itsekeskeisyydestä kohti oikeaa Jumala-suhdetta ja oikeaa suhdetta toisiin ihmisiin.

Mutta mitä Raamatussa sanotaan? Ensimmäinen näkökulma on se, että paasto on tapa pyhittää, erottaa yksi aika toisesta. Se on maailmalle vieras toimintamalli - normaalitilassa ihminen syö ja juo tavallisen verran, mutta paastossa hän toimii eri tavalla ikään kuin vetäytyen maailmasta (fuga mundi). Näin ymmärrän esim. Lev. 16 ja 23 säädökset paastoista, sekä Sak. 7 sanan: "Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni?" Tämä erottaminen ilmenee myös ruumiskokemuksessa. Paastoaminen nimittäin totta kai myös vaikuttaa siihen, miltä minusta tuntuu, miltä oma ruumiini tällä hetkellä tuntuu. Silloin, kun tämä ruumiin riuduttaminen on tehty omasta tahdosta, eikä esimerkiksi köyhyyden tai sairauden vuoksi, se muistuttaa jatkuvasti päätöksen taustalla olevasta pyrkimyksestä erottaa jokin aika Jumalan palvelemiseen. Pelkkä omassa ruumiissani oleminen muistuttaa minua Jumalasta.

Toinen näkökulma - ja mielestäni edellistä ensisijaisempi - on se, että paasto on normaalitilasta erottautumisen kautta hätähuuto Herran puoleen, joka on luvannut pitää huolta kansastaan; kun Herra katsoo kansaansa ja näkee sen paastoavan, hän, hyvä ja laupias, säälii kansaansa ja antaa sille hyvää, vastaa sen rukouksiin ja antaa synnit anteeksi. Se liittyy erityisesti katumukseen, kuten esimerkiksi Niniven kaupungissa (Joona 3), mutta myös muuhun rukoukseen. Tästä esimerkkinä on esimerkiksi Daavidin sanat, "Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.'" (2. Sam. 12), tai Esran kirjan maininta, "Niin me paastosimme ja pyysimme apua Jumalalta, ja hän kuuli meidän rukouksemme", (Esra 8). Paastoaminen saa Jumalan kuulemaan rukoukset paremmin, voisi kärjistäen sanoa. Tämä ajatus näkyy myös Uudessa testamentissa (Matt. 17:21).

Rukousten parempi kuuleminen tulee ilmi myös klassisessa, paaston tarkoitusta kuvaavassa tekstissä:

Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? 

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.

Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen." (Jes. 58)

Kirjoitukset tuovat tässä esiin myös paaston merkityksen kaksi ulottuvuutta. Mitä on paasto? Kuten jo edellisessä kirjoituksessa sanoin, paasto tarkoittaa konkreettisesti sitä, että syödään vain yksi ateria päivässä. Jesajan kirjan kohta antaa hieman radikaalimman konkreettisen merkityksen: paasto on ruoasta pidättäytymisen lisäksi säkkivaatteeseen pukeutumista, tuhkan ja tomun heittämistä ylleen. Jeesus opettaa tällaista näkyvää itsensä kurittamista vastaan: "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut." (Matt. 6) Jesajan kirjan mukaan paasto onkin varsinaisesti hädänalaisten auttamista, ei muille näkyvää itsekuritusta.

Kolmantena näkökulmana paaston tarkoitukseen voisi nostaa esiin vielä hengellisen kehityksen. Äsken lainatussa Jesajan kirjan kohdassa oikeanlainen paasto saa nimittäin aikaan sen, että "sinun valosi puhkeaa näkyviin", ja "[v]anhurskaus itse kulkee sinun edelläsi". Minusta tässä on kyse Jumalan rakkauden kaltaisuuteen - eli Kristuksen kaltaisuuteen - kasvamisesta: toimimalla tuon rakkauden mukaan me kasvamme yhä enemmän tuon rakkauden kaltaiseksi. Rakkauden kaltaisena ihminen loistaa muille Jumalan valkeutta, heijastaa hänen rakkauttaan, josta on myös tullut hänen oma valonsa -- "sinun valosi" niin kuin tekstissä sanotaan. Tämä tarkoitus on erityisesti yhteydessä hädänalaisten auttamiseen.

Tarkastelen Uuden testamentin mainintoja paastosta seuraavassa tekstissä.

* * * 

*: Huomaatte, että teen erottelun tarkoituksen ja merkityksen käsitteiden välille. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna tarkoitus tarkoittaa jonkin asian instrumentaalista tavoitetta, kun taas merkitys viittaa asian kommunikatiiviseen sisältöön.

Helsingin hiippakunnan pappisvihkimys

Helsingin hiippakunnan piispa, +Eero Huovinen vihki tänään kymmenen uutta pappia Kristuksen kirkkoon toimittamaan virkaansa tässä hiippakunnassa. Hänen kauttaan Pyhä Henki vuodatti näihin kymmeneen mieheen ja naiseen lähtemättömän merkin, jonka kautta he ovat tästä lähtien, eivät enää maallikoita vaan sacerdoksia; sen vuoksi heillä on erilaiset velvollisuudet: heidän täytyy ruokkia, vahvistaa ja kaitsea sanalla ja sakramenteilla seurakuntalaisia piispan apulaisina.

Muutamia kommentteja pappisvihkimyksestä. Jumalanpalveluksessa oli viisi eri osaa: johdanto, sana, vihkiminen, ehtoollinen, päätös. Kuinka nämä osat erosivat tavallisesta jumalanpalveluksesta? Johdanto-osa alkoi piispan tervehdyksestä Herran rauha olkoon teidän kanssanne. Kiinnitin huomiota siihen, että hän ei käyttänyt tätä piispalle kuuluvaa tervehdystä (oikeastaan piispalle kuuluisi tervehdys Rauha teille, mutta tästä myöhemmin) ehtoollisosan alussa, mutta isä Janne K. huomautti, että säädetty jumalanpalvelusjärjestys ei tunne siinä piispalle eriävää tervehdystä.

Sanaosassa piispa piti kuorin keskellä seisoen mielestäni hyvän saarnan siitä, että Herran kehottaessa valvomaan pointti ei ole siinä, että hän ohjeistaa pitämään meitä huolta pyhityksestämme, vaan kehottaessaan valvomaan Herra muistuttaa, että hän itse, Jeesus, on tulossa takaisin: Valvokaa, sillä te ette tiedä, milloin Herra palaa ja te ette tiedä, milloin Ihmisen Poika tulee. Mieleeni eksyi ajatus: mitä jos Jeesus puhuu tässä omasta inkarnaatiostaan? Ihmiskunta ei tiennyt, milloin se tapahtuisi. Jeesus tuli maailmaan niin kuin varas yöllä, äkkiarvaamatta! Samanlainen on hänen paluunsa; äkkiarvaamatta.

Vihkiminen oli kohtalaisen tavallinen, mutta erosi Turussa näkemästäni. Vihittävät antoivat kaavassa olevat lupauksensa, jonka jälkeen he antoivat pappislupauksen - Turussa lupaus annettiin jumalanpalveluksen jälkeen. Vihittyään uudet papit +Eero tuli kuoriin ja ohjeisti heidät kääntymään seurakunnan puoleen ja puhui seurakunnalle sen velvollisuuksista näitä pappeja kohtaan - nimittäin rakastaa ja rukoilla. Vihkimisseremonian päätyttyä vihityt kävivät riisumassa kasukat ja palasivat penkkiin, osa papin juhlapuvussa ja osa albassa ja stolassa; jälkimmäiset avustivat myöhemmin ehtoollisella, kun taas mustapukuiset keräsivät kolehdin. Minusta tämä oli onnistunut toimintatapa!

Huomionarvoista on nyt se, että piispa kävi vaihtamassa piispankaapunsa messukasukkaan ennen kuin aloitti ehtoollisen selebroinnin! (Ja piispa muuten käytti sitä sinistä kaapuansa ynnä mitraansa; nämä vaatteet eivät olleet kirkkovuoden ajan mukaisesti vihreitä, ja vihittävät saivat ylleen vaihtelevan värisiä vaatteita.) Vihreässä messukasukassa +Eero johti meidät eukaristian mysteeriin, yhdessä tuomiorovastin kanssa.

Itse messusta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Minusta se oli hieno, onnistunut. Tunsin yhteyttä ja rakkautta piispaa kohtaan ja näkemäni vihkimys oli minusta todellinen, katolinen pappisvihkimys. Lupauksissa olleet kohdat, joissa luvattiin toimia kirkon tunnustuksen ja järjestyksen mukaan kyllä saivat minut miettimään sitäkin teemaa, mutta se on nyt enemmän omaa dilemmaani.

Käytin itse messussa itselleni jo kohtalaisen normaalia, mutta jollekin gestiikkaan ei niin tottuneelle ehkä korkeakirkolliselta näyttävää eleistöä. Kumarsin pääni, kun mainittiin joko Jeesuksen Kristuksen pyhä nimi tai pyhän Kolminaisuuden nimi. Samoin kumarsin pääni, kun piispa tervehti, jotta sitten iloisasti tervehtisin takaisin. Ristinmerkin tein aina, kun piispa siunasi (nimittäin alkusiunauksessa, synninpäästössä ja loppusiunauksessa; kun piispa vihki Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, en tehnyt synninpäästöä, koska en ollut itse tulossa vihkimyksestä osalliseksi, vaikkakin osallistuin hänen kauttaan vihkimykseen). Eukaristian aikana muutin hieman gestiikkaani siitä, mitä olen yleensä käyttänyt. Kumarsin normaalisti Sanctuksen ja Agnus Dein aikana, niin kuin olen tottunut tekemään - että Sanctuksen alussa sanojen Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot! Taivas ja maa on täynnä kirkkauttasi aikana (joskus kumarran vain Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Sebaot), sekä sanojen Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin aikana. Poikkeavaa käytöstä minulle oli se, että en seissyt Sanctuksesta kommuunioon, vaan istuin muun seurakunnan kanssa. Olisi ollut aika silmiinpistävää piispanmessun ja vihkimisen yhteydessä pysyä seisomassa. Polvistuin sitten kuitenkin asetussanojen ajaksi, sillä koin olevani pakotettu siihen. (Voisin kirjoittaa tästä hengellisestä pakosta myöhemmin.) Isä Arto Antturi ehkä hieman ihmetteli vieressä, mutta hän kyllä tietää, miten olen monesti puhunut ruumiillisuudesta, joten ei ehkä sittenkään. Ihmetellyt, siis. Sakramentin otin vastaan kielelle, mikä oli itselleni myös normaalista poikkeavaa - se on käytäntö, jota teoriassa suosin, mutta johon en ole käytännössä tottunut, vähän samoin kuin yhteismalja.

Ja tätä kaikkea omasta gestiikastani en kerro elvistelläkseni - pois se! - vaan kehottaakseni ja antaakseni esimerkin. Nimittäin kun olin vastaanottanut ehtoollisen ja istuin penkissä ja tunsin suurta yhteyttä piispaani, minä ajattelin ja rukoilin sydämessäni näin: Oi Jumala, minä tahdon heittäytyä maahan sinun eteesi kasvoillani ja kumartaa ja kunnioittaa sinua niin paljon kuin vain pystyn. Minä itse kumarran ruumiillani ja sydämelläni, mutta sydämeni kunnioituksen määrää en itse osaa lisätä; Sinun täytyy tehdä se, Jumalani. Tee minun sydämeni kunnioittavaksi, jotta se polvistuisi ja heittäytyisi maahan minun ruumiini tavoin.

Kollehtarukous

(Lyhyesti referoin täältä.)

Kun kansa (huomatkoon lukija, että käytän termiä kansa aina merkitsemässä kristillistä kansaa, en koskaan merkitsemässä valtion kansalaisia) kokoontuu pyhän eukaristian viettoon, yhteinen kokoontuminen alkaa alkusiunauksella ja tervehdyksellä. Alttarilla oleva palvelija eli minister tervehtii kansaa ja saa vastauksen. Tämän jälkeen seuraa muun muassa Gloria ja Laudamus. Mutta kun tulemme jumalanpalveluksen varsinaisesti aloittavaan osaan, nimittäin siihen rukoukseen, jonka tunnemme suomalaisessa riituksessa päivän rukouksena ja vanhastaan kollehtana, herää kysymys: miksi ihmeessä taas yksi rukous lisää?

Kollehtarukouksen tarkoitus on koota kansan hiljaiset rukoukset. Tämän vuoksi kollehtarukouksen rukouskehoituksen jälkeen tulisi varata tarpeeksi (lue: runsaasti) aikaa hiljaiselle rukoukselle. Kollehtarukouksen tarkoitus on kerätä tämä kansan hiljainen rukous ja sanoittaa se kirkkovuoden ajankohdalle ominaiselle tavalla. Palvelija kokoaa rukouksen, johon kansa vastaa aamenella. Aamen kuuluu pääasiallisesti kansalle.

Kollehtarukouksessa on viisi osaa, joista kolme tähdellä merkittyä esiintyvät aina.
1. *Puhuttelu - traditionaalisesti Isälle, koska kristitty kansa rukoilee Pyhässä Hengessä Pojan kautta Isää.
2. Puhuttelun tarkentaminen - tarkennetaan johonkin Jumalan toimintaan tai hänen lupaukseensa.
3. *Pyynnöt - kollehtarukouksen varsinaine elementti on pyyntö, ei niinkään kiitos.
4. Pyyntöjen tarkentaminen - tarkennetaan pyyntöä tai motivoidaan se.
5. *Päätös - Rukous päätetään "Jeesuksen Kristuksen kautta", jossa voi olla myös juhlallinen lopetus.
6. *Aamen.

Esimerkiksi kollehtarukous voitaisiin rakentaa seuraavalla tavalla:
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala,
joka lähetit Poikasi meidän luoksemme;
anna meidän tänä jouluna rauhassa tarkata Poikasi syntymän salaisuutta,
jotta kasvaisimme uskossa, toivossa ja rakkaudessa;
tätä me pyydämme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta,
joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti.
Aamen.

Armon kokemuksen valossa psalmi 59

Tänään nukkumaan mennessä koin ilmeisesti Jumalan vaikutuksesta armon. Kävin ajattelemaan menneisyyttäni ja pohtien kaikkea mennyttä, eri tilanteita ja henkilöitä piirsin mielessäni ristin jokaisen yli. "Herra, tämänkin sinä olet antanut anteeksi." "Herra, tuohon sinä johdatit minua." Jotenkin tämä kokemus vertautuu armeijassa kokemaani äärimmäiseen johdatuksen tunteeseen, jonka muistan edelleen: kävelin Hoikankankaalla kohti sotilaskotia ja tunsin, että johdatus on vienyt minut tähän asti niin, että kaikki on kohdallaan.

Kuuntelin tämän kokemuksen vallassa psalmia 59 ja tahdon jakaa siihen liittyvät pohdinnat nyt kanssanne. Tämä on sitten lähinnä minä-muotoinen hartausteksti, koska se niin liittyy tämäniltaiseen kokemukseen. En ole jäsennellyt hirveästi. Toivottavasti tästä kovin henkilökohtaisesta psalmitulkinnasta on jotain hyötyä myös blogin lukijoille. Tämä ei nyt kuitenkaan ole mikään "tiskatessani tuli mieleen" -juttu...

Psalmin 59 tulkintaa, ja rukous Jumalalle
Kasotaanpa ensimmäistä jaksoa, jakeesta 1 selaan asti eli jakeen 6 loppuun. Kuka on tämä vihollinen, joka käy kimppuun? Se on menneisyys tai Syyttäjä, joka tahtoo muuttaa kiitoksemme suruksi. Niin psalmissa rukoillaan: suojele minua, Jumala, armollasi, kun syyttäjät käyvät kimppuuni. Kyse on paitsi Saatanasta, niin myös omista ajatuksistani. Ne ahdistavat minua nurkkaan, sillä tiedän, että Jumala on Vanhurskas, ja tiedän, että Jumala on Rakkaus.

Pelasta minut pahantekijöiltä, pelasta murhamiehiltä. Murehtiva mieli tekee pahaa. Itse helposti käyn itseäni vastaan ja murhaan itseni vaatiessani itseltä liikaa, täydellisyyttä myös anteeksiannetun menneisyyden suhteen. He vaanivat henkeäni, heti ottaakseen sen pois ensimmäisestä synninteosta; heti kun rikon sinua vastaan omat ajatukseni tulevat ja syyttävät minua sinun lakisi edessä, ja ne ovat väkivahvat, en voi vastustaa niitä. Kuitenkin sinun sanasi on tehnyt minusta puhtaan, en ole rikkonut, enkä tehnyt väärin; koska sinä Herra, olet poistanut rikkomukseni ja tahrani. Sinä, Herra, olet tehnyt syyllisestä viattoman, mutta ajatukset syöksyvät kimppuuni ja yrittävät tarrata minulta onneni. Tule siis sinä, Herra, auttamaan minua ja lohduttamaan minua, vahvistamaan minua armollasi. Tule auttamaan! Herää, herää minussa, ja nouse jo, nouse jo sydämeni pimeyden keskellä olevalta valtaistuimeltasi ja puhalla yli koko olemukseni. Tuomitse minut itseni tuomitsemisesta, oi ainut Tuomari, ja vapauta minut! Tuhoa ajatukset, jotka ahdistavat minut nurkkaan!

He tulevat joka ilta, joka ilta minä käyn itse syyttämään itseäni. He kiertelevät kaupungissa, minun muistoissani, ja yhä uudelleen nostavat tilanteita, joissa olen rikkonut ja tuhonnut, vaatinut ja murskannut. Syytös sivaltaa minuun, koska minä tiedän, että olen syyllinen, mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa. Silloin, kun olen ahdistunut itseni kanssa, luulen, ettet kuule; syntini ovat kadottaneet sinut.

Sinä naurat minulle, minun typeryydelleni, hyväntahtoisesti. Sinä pidät pilkkanasi minua, joka teen itsestäni tuomarin. Nyt minä ymmärrän, Herra; sinä annat minulle voimaa sanoa syytöksille: ei, Jumala on armahtanut minut. Tänään minä söin armosi, Jumala, ja minä olen armoa täynnä, jopa ylitsevuotava. Sinä olet taivaallinen ruoka, joka voimistaa minut käymään taisteluun.

Sinä kuljit edelläni, oi Kristus, ja näytit, että synti tuhotaan, poistetaan ja pyyhitään. Ylösnousemuksesi kirkkaudella sinä näytit, minkä tahdot antaa minullekin. Sinä annat minun nähdä syyttäjän kohtalon; se heitetään pois!

Kuitenkin vielä jätät minuun, Herrani, syyttäjän, joka varoittaa minua tekemästä syntiä sinua vastaan. Kiitoksen kansa mielessäni ei saa unohtaa sinua, ja silloin, kun syyttäjä on voitettu ja nujerrettu ja lyöty maahan, se näkee voiton lipun. Sinä olet ajanut hajalle suurella armollasi ja anteeksiannollasi minun mielestäni pahat ajatukset, olet heittänyt ne mieleni kuuteen eri kolkkaan.

Tee minua vahingoittavista mielenliikkeistä loppu, Herrani! Hävitä heidät! Jumala, sinä hallitset myös minua, joka olen petturi, sinä hallitset koko maata, niin hyviä kuin pahoja. Sinä annat anteeksi minun menneisyyteni ja tahdot minun turvaavan sinuun tulevaisuudessa, yhä uudelleen ja uudelleen, joka aamu ja ilta. Taas ja taas pahuus nousee, ja jos en ruoki niitä, syytöksiäni itseäni vastaan, ne etsivät ja sanovat: syntiä olet tehnyt, syntiä varmasti, syntinen kun olet! Synti on kuitenkin katoavaista ja armo katoamatonta.

"Mutta minä laulan sinun voimastasi
ja ylistän sinun uskollisuuttasi joka aamu,
sillä sinä olet turvani,
pakopaikka hädän päivänä."

Siunaa, Herrani, menneisyyttäni ja kaikkia sen henkilöitä. Johdata heidän elämäänsä. Ole heidän kanssaan. Puolusta, pelasta, armahda ja varjele heitä, Jumala, sinun armollasi.

"Jumala, minun voimani, sinulle minä laulan, sillä sinä olet turvani, uskollinen Jumalani."

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen!

Tulkinnan yhteenvetoja
Tänään psalmi kertoi minulle siis minusta itsestäni. Viholliset ovat omia syyttäviä ajatuksiani, jotka käyvät minua vastaan, ja Jumala ajaa ne pois. Hän kuitenkin jättää niitä jäljelle, etten hairahtuisi syntiin. Jumala on tehnyt minusta viattoman pyhien sakramenttiensa voimalla, Sanan voimalla. Minulla ei ole oikeutta tuomita itseäni, sillä vain Jumala on oikeamielinen ja Tuomari. Kristus, meidän Jumalamme, on jopa ainut Tuomari. Ja jos kerran Tuomari itse kuoli meidän puolestamme, mitä meillä on pelättävää? Ei mitään. Voimme siis iloita armon laajuudesta!

Rukousten laulaminen

Jumalanpalvelusten oppaan sanasto on vallan mainio. Siellä on myös tällaiset sanat:

flexa, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa puhuttelun päätöskadenssi.
metrum, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön alkuosan päättävä kadenssi.
punctum, esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön jälkiosan päättävä kadenssi.
konkluusio, lat. conclusio 'päätös '. Esimerkiksi päivän rukouksen sävelmäkaavassa rukouksen päätösosan päättävä kadenssi.

Tässä annetaan siis neliosainen malli rukousten kantillointiin. Kaikki käsikirjamme rukousta varten osoittamat kantillointisävelmät ovat kuitenkin kolmiosaisia (osat 1, 2 ja 3). Messun puolella ei ole edes ohjeistusta sävelmän sijoittamisesta. Rukoushetkien osastossa on kuitenkin pienet ohjeet. Niiden ohjeiden perusteella rohkenen väittää seuraavaa.

Rukoukset jaetaan laulamista varten seuraavanlaisiin osiin: puhuttelu, pyynnön alku, pyynnön loppu ja lopetus. Puhuttelu on esimerkiksi seuraavanlainen: "Kaikkivaltias Jumala, taivaallinen Isä", tai siinä voi olla mukana myös jumalallisia ominaisuuksia ja toimintoja julistava lause, "Kaikkivaltias Jumala, joka ylläpidät koko maailmaa". Tämä on siis puhuttelu. Pyyntö puolestaan jaetaan kahtia alkuun ja loppuun. Esimerkiksi: "Anna meille viisautta nähdä sinun luomistyösi hyvyys * ja ohjaa meidät pitämään huolta siitä, uskollisina sinulle." Konkluusio puolestaan on mieluiten jonkinlainen Jeesukseen viittaava päätös, esimerkiksi: "Tätä rukoilemme Jeesuksen nimessä."

Nyt meillä on siis neliosainen rukous: puhuttelu, pyynnön alku, pyynnön loppu ja konkluusio. Mikäli pyyntöjä tulee lisää, ne lisätään ensimmäisen pyynnön lopun jälkeen, edelleen jakaen ne kahtia alkuun ja loppuun. Kaksi erillistä, lyhyttä pyyntöä voi myös asettaa niin, että ensimmäinen pyyntö on ns. pyynnön alku ja toinen pyynnön loppu; mutta ei mieluiten näin, vaan pyynnöt selkeästi kaksiosaisiksi.

Kuinka tällainen neliosainen rukous sitten asetetaan suomalaisen riituksen kantillointisävelmiin? Yksinkertaisesti niin, että puhuttelussa ja konkluusiossa käytetään 1. sävelmäkadenssia, ja pyynnön alussa käytetään 2. sävelmäkadenssia ja pyynnön lopussa 3. sävelmäkadenssia. Flexalle ja konkluusiolle siis 1. kadenssi, metrumille 2. kadenssi ja punctumille 3. kadenssi.

Jos en osannut selvittää tarpeeksi selkeästi, ota esille kirkkokäsikirja ja katsele hetki sitä nuottikuvaa ja mallia. Jos sen jälkeenkin et ymmärrä, olen ollut epäselvä. Jätä kommentti. :)

Papin liturgisten vaatteiden passio-symboliikka

Papin liturgisilla vaatteilla on Kristuksen kärsimykseen liittyvä symboliikka, joka on liitetty niihin keskiajalla. Näitä selvittäessäni minulla on ollut vain kaksi internet-lähdettä (tämä ja tämä), jotka ovat osin eri mieltä näihin yhdistetyistä passio-merkityksistä. Lähteitä kriittisesti yhdistellen ja synkronoiden olen päätynyt alla olevaan esitykseen. (Jos jollakulla on tiedossa kirja, jossa käsitellään liturgisten vaatteiden historiaa ja myös kärsimyssymboliikkaa, puhukoon nyt!)

Liturgisten vaatteiden passio-symboliikka
Amictus edustaa joko orjantappurakruunua tai silmäsidettä, joka sidottiin Kristuksen silmille, kun häntä pilkattiin ja lyötiin, sanoen "Profetoi, kuka sinua löi!" Alba kuuluu samaan tilanteeseen; se on vaate, jossa hänet esitettiin "kuninkaana" Herodekselle. Alban vyö kuvaa köyttä, jolla Kristus sidottiin ja jolla häntä johdatettiin. Manipulus viittaa kahleisiin, joilla hänet sidottiin ruoskimista varten. Stola merkitsee sitä ristiä, jota Kristus kantoi ikeenään. Kasukka puolestaan on se saumaton vaate, josta sotilaat heittivät arpaa.

Kristuksen kärsimykseen pukeutumisen rukous
Pyhällä viikolla tai pitkäperjantaina pappi voisi mielestäni normaalien pukeutumisrukousten sijasta käyttää kärsimyshistoriaan liittyviä rukouksia. En tiedä, onko sellaisia, mutta olen yrittänyt alla luonnostella jotain. Sanojen "Kärsivä Kuninkaamme" tai muussa kohdassa siunataan ristinmerkillä puettava vaatekappale.

Isän ja + Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Rakas kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut Vapahtaja.
Auta minua muistamaan sinun pyhää kärsimystäsi, jolla sinä toimitit pyhää virkaasi.
Olkoon sinun kärsimyksesi esikuvanani, kun astun huoneeseesi toimittamaan sovituksen virkaa.

Käsiä pestessä: Kärsivä Kuninkaamme. Kuolemallasi sinä sovitit meidän syntimme ja lunastit meidät pahan vallasta. Auta minua muistamaan pyhää kärsimystäsi ja kastettani, jolla olet yhdistänyt minut sinun kuolemaasi ja siinä hankittuun sovitukseen.

Amictusta käytettäessä pään yllä: Kärsivä Kuninkaamme. Sinun silmäsi peitettiin, sinua pilkattiin, yllesi syljettiin ja sinua hakattiin. Pilkaten sinun kuninkuutesi tunnustettiin, kun sait tuskien kruunun päähäsi.

Albaa puettaessa: Kärsivä Kuninkaamme. Sinä astuit kuninkuudestasi alas ja sait yllesi kuninkaanviitan, jossa sinua pilkattiin ja hakattiin.

Vyötä puettaessa: Kärsivä Kuninkaamme. Sinun kätesi sidottiin ja sinä alistuit siihen, että sinut vietiin kuin karitsa viedään teuraalle.

Manipulusta puettaessa: Kärsivä Kuninkaamme. Sinua ruoskittiin, vaikka syytön olit. Sinut ruhjottiin verille meidän rikkomustemme tähden.

Stolaa puettaessa: Kärsivä Kuninkaamme. Sinä otit ristin ja kannoit sen pääkallonpaikalle, jossa sinut kohotettiin ylös, jotta kaikki, jotka sinuun katsovat, pelastuvat.

Kasukkaa puettaessa: Kärsivä Kuninkaamme. Sotilaat heittivät arpaa sinun saumattomasta vaatteestasi, jotta kirjoitukset tulisivat täytetyiksi.

Herra, armahda. Kristus, armahda. Herra, armahda.

Loppurukous, jos ei ehtoollista: Kasteessa meidät on yhdistetty sinun kärsimykseesi ja kuolemaasi. Anna meidän muistella sinun pyhää kärsimystäsi tässä jumalanpalveluksessa.

Loppurukous, ehtoollisjumalanpalveluksessa: Kolmantena päivänä sinä todella täytit kirjoitukset ja avasit meille, sinuun uskoville, taivaan portit. Anna meidän muistella sinun pyhää kärsimystäsi, kuolemaasi ja ylösnousemustasi ja nauttia pelastuksen hedelmiä, jotka annat meille pyhässä ehtoollisessa.

Kristus on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. (Heprealaiskirjeestä).

Herra, pyhitä + meidät sinun sanallasi ja sinun uhrillasi.

Psalmista 84:
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni,
älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!

Jumala, meidän kilpemme,
katso voideltusi puoleen!

Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle

niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

(Muuttelin tätä pukeutumisrukousjaksoa aika paljon sen jälkeen, kun sen ensimmäisen kerran tässä julkaisin.)

Lähetyssaarna: Onnellinen kansa

Tässä on lähetyssaarna ja rippikoulun leirille lähettämisen rukous.
AURAN SEURAKUNTA
11. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA, Etsikkoaikoja
SAARNA 27.7.2008 sanajumalanpalveluksessa Auran kirkossa

LÄHETYSSAARNA: Onnellinen kansa
Antifonisaarna

”ONNELLINEN se kansa,
jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on omakseen valinnut.” (Antfoni, psalmista 32)

PIAN seurakunnan II rippikoulu lähtee kesän intensiivijaksolle eli leirille. Se lähtee täältä kotikirkosta Jumalan siunauksen ja seurakunnan esirukouksen suojelemana. Sen vuoksi pyydänkin teitä kaikkia, seurakuntalaiset, muistakaa rippikoulua rukouksin. Anokaa Jumalalta hyviä ilmoja, avointa mieltä ja hyvää yhteishenkeä leiriläisille, isosille ja ohjaajille.

KAHDEN viikon kuluttua tämä sama ryhmä on täällä kirkossa konfirmaatiomessussa. Vanhastaan tuota tilannetta on nimitetty ”Herran kansan ensi ripiksi”. Silloin te nuoret pääsette ensimmäistä kertaa itsenäisesti osallistumaan pyhälle Ehtoolliselle ja ottamaan vastaan Herramme Kristuksen ruumiin ja veren. Silloin teitä koskee todella tuo Raamatun sana: ”Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra, kansa jonka Herra on omakseen valinnut.”

I KÄSKY kuuluu: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Tästä käskystä on opetettu, että se on ihmisen jumala, mihin hän turvautuu ja mitä hän avuksi huutaa. Jos ihminen turvautuu elämässä itseensä, hän on itse oma epäjumalansa. Jos hän turvautuu rahan voimaan, silloin raha on hänen epäjumalansa. Meidän Jumalamme on kuitenkin Herra, joka on luonut taivaan ja maan, ja Häneen me turvaamme.

JA HERRA on todellakin valinnut meidät kaikki, emmehän me muuten olisi koskaan kuulleetkaan Jeesuksesta Kristuksesta. On Jumalan ja koko Kirkon toive, että me kaikki, jotka kuulemme Jumalan kutsun, emme sulkisi korviamme, vaan uskoisimme siihen hyvään sanomaan, jonka olemme kuulleet: ”Niin on Jumala rakastanut maailmaa, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)

RUKOILKAAMME:
Kaikkivaltias, taivaallinen Isä.
Me pyydämme:
siunaa rippikoululeiri ja kaikki sinne lähtevät rippikoululaiset.
Siunaa isoset ja ohjaajat, kaikki työntekijät.
Lähetä Pyhä Henkesi vahvistamaan uskoa,
ja herättämään usko niille, joilla se on hiipunut,
jotta me saisimme kaikki olla
Poikasi Jeesuksen Kristuksen yhteydessä
ja ylistää sinua alati,
kaikkivaltias Isä,
nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.

”ONNELLINEN se kansa,
jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on omakseen valinnut.” (Antfoni)

- virsi 504

Lähetyssaarna: Herra on meidän apumme

Huomisessa jumalanpalveluksessa on kaksi saarnaa. Ensimmäinen on saarna evankeliumin jälkeen, Orja, palvelija ja lapsi ja toisena on tämä lähetyssaarna. Lähetyssaarna pidetään siksi, että kyseisestä jumalanpalveluksesta lähetetään rippikoululaiset leirille, ja tämän vuoksi annetaan muutamia ohjeita sekä koko seurakunnalle (lähinnä rukouskehotus) että lapsille (kehotus ottaa asia vakavasti). Tähän liittyy myös erityinen lähetysrukous.

AURAN SEURAKUNTA
RAKKAUDEN LAKI, 7. sunnuntai helluntaista Herran vuonna 2008
LÄHETYSSAARNA 29.6.2008 sanajumalanpalveluksessa Auran kirkossa

Antifoni: “Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.” (Antf.)

HERRA ON MEIDÄN APUMME
“HERRA on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva!” (Antf.) Tänään ensimmäinen rippikouluryhmä on kokoontunut kirkkoon. He lähtevät täältä, kotikirkosta, yli viikon kestävälle leirille. Lähes yhdeksän kuukautta kestänyt rippikoulu huipentuu leiriin ja pian sitä seuraavaan konfirmaatioon. Leirillä opiskellaan, mutta pidetään myös hauskaa. Luvassa on paljon tekemistä, mutta myös hiljaisuutta hartauksissa.

SEURAKUNTA! Tarvitaan teidän ahkeraa esirukoustanne, jotta rippikoululeiri onnistuisi. Minä pyydän, tuokaa rippikoululeirimme sen aikana joka päivä Isän eteen ja pyytäkää Hänen runsasta siunaustaan sille ja näille nuorille. Esirukous on valtava voima, ja jokaisella kristityllä on oikeus sitä käyttää. Jos Herra ei ole meidän apumme, kenen puoleen me kääntyisimme? Muistakaa siis meitä rukouksissanne.

RIPPIKOULULAISET! Me lähdemme nyt vähän yli viikon kestävään urakkaan, jonka aikana kuulette Jumalan suurista ihmetöistä. On Jumalan ja koko kirkon harras toive, että te kuuntelisitte sitä opetusta, jota saatte, ja että Jumalan armosta pysyisitte siinä uskossa, johon teidät on kastettu.

KOKO elämä on pitkä rippikoulu. Jokainen elämämme hetki opettaa meille jotain Jumalan loppumattomasta hyvyydestä. Herra on kansansa voima, apu ja turva ja Hän on sitä myös teille. Toivottavasti alkava leiri saa olla tuomassa teitä – ja meitä kaikkia - lähemmäksi Jumalaa.

RUKOILKAAMME:
Kaikkivaltias, taivaallinen Isä.
Me pyydämme:
siunaa rippikoululeiri ja kaikki sinne lähtevät rippikoululaiset.
Siunaa isoset ja ohjaajat, kaikki työntekijät.
Lähetä Pyhä Henkesi vahvistamaan uskoa,
ja herättämään usko niille, joilla se on hiipunut,
jotta me saisimme kaikki olla
Poikasi Jeesuksen Kristuksen yhteydessä
ja ylistää sinua alati,
kaikkivaltias Isä,
nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.

“HERRA on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.” (Antf.) Veisaamme kaikki yhdessä virren 504. -

MUISTAKAA meitä rukouksissanne. Menkää Herran rauhassa.

Rukoussääntö psalmien rukoilemiseen

Patrick Henry Reardon, jonka kirjaa Christ in the Psalms (Conciliar Press, 2000) olen pari viime päivää lukenut, antaa muutamia ohjeita psalmien rukoilemiseen. Reardon on kiinnostava henkilö. Hän on ilmeisesti aikaisemmin ollut episkopaalipastori (siis anglikaani) ja myöhemmin kääntynyt ortodoksiksi.

1. On valittava yksi psalmien käännös ja pysyttävä siinä. Itse käytän Kirkkoraamattua (1992). Miksi näin? Synnä on se, että psalmit tulisi opetelle "by heart". Jos sanoja muuttaa koko ajan, ne eivät uppoa sydämeen.

2. Ei tule yrittää rukoilla kaikkia psalmeja heti alussa, vaan tulee tyytyä pienempään määrään ja vähitellen kasvattaa määrää sitä mukaa, kun psalmeja muistaa yhä enemmän. Muistamisessa auttaa, että laulaa psalmin - ja käyttää samaa säveltä. (Tätä tarkoitusta varten käytän tässä blogissa gregoriaanisten sävelten luetteloa, jonka olen saanut LLPB:stä, linkki oikealla.)

3. Käytä aikaan soveltuvia psalmeja, eli ei aamupsalmia yöllä, eikä yöpsalmia aamulla. Kirkon liturginen käytäntö on asettanut jotkut psalmit tietylle kohdalle viikosta (Reardon on ortodoksi, ja heillä on tapana rukoill psalttari läpi viikossa, niin kuin oli tapana ennen roomalaisillakin, mutta tapa muutettiin Vatikaani II:ssa.)

Reardon muistuttaa, että psalmien rukoileminen on työtä! (Hetkipalvelusten toimittamistahan kutsutaan latinaksi nimellä opus dei, työ Jumalalle.) Sen vuoksi normaalien ihmisten ei tulisi ottaa taakakseen rukoilla psalttaria läpi kerran viikossa. Se on kovin työlästä ja uuvuttaa sielun. Reardon painottaa ortodoksiseen tapaan hengellisen ohjaajan roolia rukoilijan oman regulan luomisessa.

Reardon painottaa sitä, että psalmien tulisi laskeutua sydämeen. Ulkoa osaaminen on tärkeää, jotta niistä tulee rukoilijan omaa "sisäistä tekstiä", johon on helppo palata yhä uudelleen ja uudelleen.