Joko on aika?

Joko nyt on aika? Joko nyt on aika korkeakirkollisten, pseudopaavilaisten, kryptokatolisten, liturgistien (johtuen sanasta liturgismi, liturgiasta innostuneisuus) ja sakramentalistien (vrt. edellinen) kerääntyä yhteen ja muodostaa yhdistys näiden teemojen puitteissa? Liitän tämän kysymykseni yhteyteen nyt aikaisemmin käsittelemäni Sanct Henriks -kretsenin ohjelmajulistuksen referaatin:

Sanct Henriks-kretsenin ohjelmajulistus
1. Kirkon sakramentaalinen luonne Kristuksen ruumiina
2. pääjumalanpalvelus (högmässa) seurakunnan jumalanpalveluselämän keskuksena
3. Ehtoollinen pääjumalanpalveluksen keskuksena ja sen vietto asiaankuuluvin liturgioin
4. Ehtoollisen eukaristinen (kiitos)motiivi
5. Kaste Jumalan lapseuden perustana
6. kristillisen julistuksen kirkollisuus (objektiivisuus, tunnustuksellisuus ja sakramentaalisuus)
7. paimenvirka Herran perustamana avainvirkana (nyckelämbete)
8. jatkuva ja järjestetty rukouselämä (erit. traditionaalinen hetkipalvelus)
9. kirkkovuosi ja pyhän messun liturgia
10. autettava toisiamme löytämään paikkamme kirkossa

Jos sakramentalistien liturgistien pseudopaavilaisten kryptokatolistien korkeakirkollisten liike perustettaisiin, joko epävirallisesti tai ihan yhdistysrekisteriin menevällä otteella, millainen olisi sen ohjelmajulistus? Ystävät, teologit, uskovat, nyt avatkaa suunne. Jos te tahdotte tällaisen liikkeen, on aika tehdä jotain asian eteen. Jos ette...

Äänettömiä osallistumisen muotoja

Rakkaat lukijani. Kirjoitin vastikään dokumentin Korkeakirkollinen uudistus kirkossamme, jossa esittelin liturgisen uudistusliikkeen periaatteita. Yksi tärkeimmistä uudistuksen keinoista ja myös päämääristä on kaikkien, sekä pappien että maallikoiden aktiivinen osallistuminen liturgiaan. Liturgia on koko kansan työtä! Satuin törmäämään Meeting Christ in the Liturgy -blogissa tekstiin --- joka itse asiassa linkitti Breviarum Romanum -blogiin --- jossa pohdittiin osallistumista liturgiaan.

Kyseinen teksti on täällä ja se oli sen verran hyvä, että käännän sen:

Käännöksen alku
Pyhä Liturgia on elävän jumalallisen Sanan, Kristuksen, kohtaamista. Osallistuminen pyhään Liturgiaan määrittyy, täten, niiden asenteiden ja dispositioiden kautta, jotka parhaiten mahdollistavat sen, että uskovat "vastaanottavat" Sanan Isältä sävyisyyden Hengessä. Täten voi elävä "Sana" lahjoittaa elämänsä ja tuoda hedelmällisyyden elävään uskoon ja uskovien keskinäisen yhteyden, eikä koskaan palaa "tyhjänä" taivaallisen Isän luo.

"Täysin tietoinen ja aktiivinen osallistuminen" (Sacrosanctum Concilium, 14) ei ole täysin sama asia kuin puhuminen. Tässä on tapoja, joilla uskovat voivat osallistua täydesti tietoisina ja aktiivisina pyhään Liturgiaan sanomatta sanaakaan:

1. tekemällä pyhän ristinmerkin pyhällä vedellä saapuessaan kirkkoon
2. genuflektoiden palvoen tabernaakkelissa todellisesti läsnäolevaa Herraa
3. polvistuen valmistautumisrukoukseen ennen pyhää messua
4. lyöden rintaansa rukoillessaan Confiteoria
5. pyhällä hiljaisuudella ennen alkurukousta
6. kumartaen uskontunnustuksen aikana
7. kuunnellen pyhiä kirjoituksia niitä luettaessa
8. seisten [ja kuunnellen, toim. huom.] pyhän evankeliumin julistuksessa
9. polvistuen messun kaanonin ja konsekraation ajaksi
10. ottaen eukaristian vastaan hartauden ja palvonnan hengessä
11. pyhällä hiljaisuudella ja kiitoksella kommuunion jälkeen
12. tehden ristinmerkin papin siunatessa messun päättyessä
13. genuflektoiden ennen kirkosta poistumista messun jälkeen
Käännöksen loppu

Mielestäni tässä esitetyt asiat ovat vallan mainioita, mutta eivät ole aivan kaikki sellaisenaan siirrettävissä suomalaiseen riitukseen. Pidän hyvänä tapaa genuflektoida siitäkin huolimatta, ettei Kristus ole ruumiillisesti läsnä tabernaakkelissa. Se erottaa kirkkotilan muusta tilasta. Yleisesti ottaen kirkossa on pidettävä kiinni "pyhästä hiljaisuudesta", mutta myös "pyhästä metelistä" (lasten kohdalla).

Itse lähtisin siitä, että eleiden osalta tärkeimmät ovat ristinmerkki ja kumartaminen. Kun tietää, missä kohdassa nämä tehdään ja miksi, alkaa liturginen todellisuus läpäistä meidät. Eleiden pohtiminen ja murehtiminen, voi kun en kumartanut Jumalan Karitsan aikana ei saa kuitenkaan ohjata keskittymistämme muualle, vaan se on pidettävä messun kulloisenkin kohtaan kiinnittyneenä. Kokemuksesta tiedän, että tottumattomalle tämä ei ole helppoa. Itsekin aloin kuunnella saarnoja ja osallistua liturgiaan enemmän vasta tultuani teologian opiskelijaksi. Meidän on kehitettävä keskittymiskykyämme ja pyrittävä ymmärtämään, mitä messussa on meneillään. Jos emme ymmärrä, papeilla on opetusvelvollisuus.

Korkeakirkollisen uudistuksen manifesti

Kirjoitin muutaman sivun korkeakirkollisen manifestin, jossa pohdin korkeakirkollisen uudistuksen periaatteita. En ole aivan tyytyväinen tekstiin, mutta ajattelin antaa sen teidän luettavaksenne. Lukekaa myös tuhkakeskiviikon meditaatio! Erityisesti tähän pyydän kuitenkin myös kommentteja.

PDF-tiedoston näkymisen kanssa oli jotain ongelmia. Laitan tähän osoitteen manifestiin. Sen pystyy myös lataamaan PDF:nä noilta sivuilta Download-alavalikosta.

Linkki.

Harjoittelujen perhemessu

Yliopisto-opintoihin kuuluu ns. II praktikum (maisterintutkinnon soveltavat opinnot), joiden osana teologian maisteriksi tahtovan tulee toimittaa ns. harjoitusmessu. Siinä ei ole tietenkään tarkoituksena viettää oikeaa messua l. konsekroida. Itselläni on tulossa vastaava messu marraskuun puolella, mutta olemme jo tavanneet työryhmän kanssa. Pidimme puolentoista tunnin palaverin, jossa kerroin hienoista ajatuksistani perhemessun suhteen. Olen sitä mieltä, että perhemessu on se kanava, jota kautta korkeakirkollinen liturgia palautetaan Suomen kirkkoon. Jos se ei sitä kautta tule, mistä muualta se tulisi?

Mitä erikoista perhemessussani siis on?

1. Toimittajien spiritualiteetti
Toimittajien hengellinen elämä otetaan huomioon alusta loppuun. Astuessaan alttarille papeille on varattu omat, salaiset rukoukset, samoin tullessaan kirkkoon. Myös pukeutumiseen ja jumalanpalveluksen päätökseen on varauduttu niin, että toimittajilla on tavallaan oma rukoushetki heidän pukeutuessaan liturgisesti.

Toimittajien omien, henkilökohtaisten ja salaisten rukouksien käyttäminen auttaa heitä itseään orientoitumaan liturgian toimittamisessa. Astuessaan kuoriin toimittaja rukoilee "Minä tulen alttarisi eteen", mikä ilmentää käynnissä olevaa toimintaa. Rukous formuloi sen, mitä tehdään, kielelliseksi ja näin auttaa palvontaa.

Omalta osaltaan tähän kategoriaan - tosin vain hatarasti - kuuluu myös offertoriossa olevat uhrirukoukset, joilla leipä ja viini uhrattaisiin Jumalalle. Aion käyttää oikeaa, isoa hostiaa, joten se annetaan, uhrataan (offertorio) Jumalalle uhrivirren aikana.

2. Kulkueet
Erilaiset kulkueet toimivat vallan mainiosti lasten jumalanpalveluksissa. Siinä on ihmeteltävää ja töllisteltävää lapsille. Johtamassani perhemessussa tullaan toteuttamaan yhteensä kolme kulkuetta: alkuprosessio, evankeliumikulkue ja loppuprosessio. Evankeliumikulkuetta varten päivän virren aikana avustava pappi hakee siunauksen ja evankeliumikirjan alttarilta, jonka jälkeen kulkue siirtyy kirkon keskelle.

Evankeliumin lukemisen yhteydessä alttarin ja evankeliumin yhteyttä olen halunnut korostaa sillä, että liturgi (minä) laulaa alttarilla - joko versus populum tai ad orientem - hallelujasäkeen seurakunnan laulamien hallelujahymnien välissä.

3. Ehtoollisvälineistö
Ehtoollisvälineistönä käytetään kalkkia ja pateenia sekä korporaalia ja purifikaattoria. Uhrivirren alkaessa avustava pappi tulee evankeliumin puolelta kattamaan pöydän: hän käy avaamassa korporaalin ja asettamassa välineistön sen päälle. Tämän jälkeen hän tulee epistolan puolelle, jossa hän auttaa liturgia pesemään kätensä (lavabo).

Ehtoollisvälineistöön kuuluu olennaisena osana myös Sanctus-kynttilä (tai kaksi), jotka sytytetään Sanctus-hymnin alussa. Aion käyttää manipulusta koko messun ajan, mikä saattaa herättää hämmästystä.

4. Elevaatiot
Ehtoollisosassa käytetään lukuisia elevaatioita. Ensimmäinen elevaatio on offertoriossa, lahjojen uhraamisessa. Epikleesin aikana pappi kääntää kätensä aineitten päälle, viitaten kätten päälle panemiseen l. Pyhän Hengen välittämiseen. Toinen elevaatio tapahtuu konsekraatiossa - jota tosin ei toimiteta - sekä sitä seuraavassa adoraatioelevaatiossa, joka on käytännössä messun korkein elevaatio. Kolmas elevaatio suoritetaan eukaristisen rukouksen loppudoksologiassa. Neljäs elevaatio suoritetaan fractiossa (jep, aion murtaa leivän - sen vuoksi oikein leivän myös tahdoin) ja viides eli viimeinen elevaatio kommuuniokutsussa - jota tosin ei toteutettane. Elevaatioista kirjoitan joskus myöhemmin, olen tätä hieman pohtinut.

6. Musiikki
Alkuprosession aikana lauletaan Taize-laulua "Jeesus Kristus on juhlariemu", joka toistuu ensimmäisenä kommuuniohymninä: me tulemme kirkkoon, jotta olisimme yksi Kristuksen ruumiissa. Prosessiohymnin jälkeen alkuvirtenä on psalmivuorolaulu. Olen päättänyt käyttää perhemessun kaikulauluja liturgisissa osuuksissa, mikä korostaa juhlatematiikkaa (Herra on keskellämme - Vietämme suurta juhlaa). Kiitosvirtenä käytetään perhemessun Laudamusta (jota en ole itse kuullut käytettävän). Kiitosrukouksen ja ylistysvirren olen korvannut yhdellä virrellä, mikä lyhentää toimitusta jonkin verran.

7. Saarna
Saarna tulee olemaan lapsille soveltuva ja havainnollistamisvälineitä käyttävä. Tekstinä on Matteuksen perikooppi Kristuksen kirkastumisesta. Huomattavaa tässä on, että evankeliumin lukee ja uskontunnustuksen johtaa avustava pappi, eli siis eri henkilö kuin saarnaaja.

Summa summarum
Kaikenlaista pientä, mutta toivon, että tästä perhemessusta tulee mahdollisimman juhlava kokonaisuus.

Korkeakirkollinen uudistus kirkossa

Pitäisikö tuon korkeakirkollisen uudistuksen eteen alkaa tehdä jotain?

Korkeakirkollinen uudistus: kuinka aloittaa?

Korkeakirkollisen uudistuksen "aloittaminen" on kovin vaikeaa. Tänään tapasimme kolmen hengen voimin ja pohdimme myös soveliaiden liturgisten muotojen levittämistä. (Emme kuitenkaan kokoontuneet minkäänlaisena "liikkeenä", vain pienellä samasta aiheesta kiinnostuneiden kaverien porukalla.)

Pyydän lukijoilta muutamia kommentteja. Kuinka olisi mahdollista käynnistää korkeakirkollinen Hengen uudistus kirkossamme?

Sanct Henriks-kretsen III

Olen nyt lukenut aiemmin mainittua kirjaa Sanct Henriks-kretsenistä sivulle 56. On yllättävän työlästä kahlata ruotsia läpi. Sinänsä hyvä, että pääsee vähän palauttamaan tämänkin kielen taitoja! Tänään ajattelin kirjoittaa Sanct Henriks-kretsenin ohjelmajulistuksessa, joka on em. kirjan sivuilla 13-14. En käännä ohjelmajulistusta tähän ruotsista - taidot eivät riittäisi siihen - vaan listaan kohta kohdalta ne teemat, jotka ohjelmajulistuksessa mainitaan.

Sanct Henriks-kretsenin ohjelmajulistus
1. Kirkon sakramentaalinen luonne Kristuksen ruumiina
2. pääjumalanpalvelus (högmässa) seurakunnan jumalanpalveluselämän keskuksena
3. Ehtoollinen pääjumalanpalveluksen keskuksena ja sen vietto asiaankuuluvin liturgioin
4. Ehtoollisen eukaristinen (kiitos)motiivi
5. Kaste Jumalan lapseuden perustana
6. kristillisen julistuksen kirkollisuus (objektiivisuus, tunnustuksellisuus ja sakramentaalisuus)
7. paimenvirka Herran perustamana avainvirkana (nyckelämbete)
8. jatkuva ja järjestetty rukouselämä (erit. traditionaalinen hetkipalvelus)
9. kirkkovuosi ja pyhän messun liturgia
10. autettava toisiamme löytämään paikkamme kirkossa

Täytyy todeta jälkikommenttina, että monet piirin ajamista asioista ovat toteutuneet. Kohdat 2 ja 3 ovat saaneet kirkossamme hyvinkin jalansijaa ja piirin ajama lähes jokasunnuntainen ehtoollisenvietto on käytännössä toteutunut koko maassa. En tiedä, kuinka yleistä nykyään on ehtoollisen sovitusmotiivin korostaminen, ennemminkin se tuntuu jääneen vähemmälle, kun taas kiitos- ja yhteysmotiivit ovat korostuneet (kohta 4). Myös kohta 9 on toteutunut, sikäli että kirkkovuosi otetaan nykyään paljon paremmin huomioon. Muiden kohtien yleisyydestä en tiedä.

Kohtaan 1 totean, että kun itse tarkastelen kirkkoa teologisesti, teen sen nimenomaan "Kirkko Kristuksen (mystisenä) Ruumiina" -aspektista. Kohdan 5, joka ohjelmajulistuksessa mainitaan subjektiivista lähestymistä vastaan, voin tietenkin allekirjoittaa, ja varmasti oikein julistavat niin tekevätkin. Paimenvirka (kohta 7) tuntuu viime aikoina jääneen vähemmälle huomiolle, vaikka siitä on paljon puhuttukin naispappeuden myötä. (Kirjassa oli myös maininta piirin naispappeuskannanotoista, mutta vajaa ruotsin taitoni ei antanut nyt aivan selkeää viestiä siitä, kumpaan suuntaan he kallistuivat.) Kohdan 6 mukaan, jotta saarna olisi Kirkollista, sen on oltava objektiivista (ei subjektiivinen), tunnustuksen mukainen sekä sakramentaalinen. Monet piirit ovat viime aikoina korostaneet sitä, että saarnan pitää olla tunnustuksen mukainen, mutta julistuksen sakamentaalisuudesta en ole kuullut juurikaan mainittavan. Jumalanpalveluksen opas toki toteaa, että saarna on "pelastusta välittävä" ja voin itse tähän täydestä sydämestä yhtyä - joskin kyllähän tuo lause saa saarnaamaan käsketyn kesäteologin sydämen väpättämään. Kohta 8 ja 10 kuuluvat voimakkaasti spiritualiteetin alueelle, eivätkä ole menettäneet tänäkään päivänä merkitystään.

Ohjelmajulistuksessa on mahtavia kohtia, joista moni on vielä ajankohtainen! Minusta on hyvin kiinnostavaa kuitenkin se, että ohjelmajulistuksessa ei omassa kohdassaan ole mainittu pyhimyksiä. Piirin nimikin viittaa Suomen kansallispyhimykseen, joten olisi luullut, että tästäkin olisi jotain mainittu.

Korkeakirkollisen uudistukset liikkeitä

Ystävällinen akoluutti oli käynyt kommentoimassa SHK:ta käsittelevää viestiä. Tätä kautta innostuin Pohjoismaissa ja lähettyvillä vaikuttavista korkeakirkollisen uudistuksen liikkeistä ja ajattelin listata niitä tähän muutamia. Mielestäni on todella tärkeää, että kirkollisen uudistuksen järjestö ei ole pelkästään ns. etujärjestö, vaan spiritualiteetin harjoittamiseen perustuva yhteisö. Listaan sekä luterilaisia että anglikaanisia. Anglikaanisista saamme kiittää Oxfordin liikettä (Wikipedia), joka on varmasti vaikuttanut myös luterilaisten syntymiseen.

Anglikaanisia
Society of Mary (Wikipedia)

Confraternity of the Blessed Sacrament (Wikipedia), myös Ruotsissa

Society of the Holy Cross (Wikipedia)

Guild of All Souls (Wikipedia)

Society of King Charles the Martyr (Wikipedia)

Luterilaisia
Saksassa, Hochkirchliche Vereinigung Augsburgischen Bekenntnisses (Wikipedia)

Saksassa, Bund für evangelisch-katholische Einheit (Wikipedia)

Tanskassa, Theologisk Oratorium (Wikipedia).

Norjassa, Ordo Crucis (Wikipedia)

Ruotsissa, Societas Santae Birgittae (Wikipedia)

Ruotsissa, Arbetsgemenskapen Kyrklig Förnyelse (Wikipedia) (ei tietääkseni ole spiritualiteettia harjoittava yhteisö vaan kattojärjestö)

Olenko unohtanut tästä listasta jotain tärkeää?

Ilmeisesti Suomessa ei varsinaista korkeakirkollisen uudistuksen liikettä ole, ellei Sanct Henriks-kretseniä lasketa mukaa. Sen lisäksi oli toki Mikael Agricolan veljespiiri (Turun liturgiset veljet). Molemmat ovat tällä hetkellä lakanneet olemasta ja kadonneet historiankirjojen hämäriin, josta me jotkut innostuneet yritämme niitä nostaa.

Meillä on toki mystiikan liikkeitä enemmänkin (Hiljaisuuden ystävät, Sinapinsemen) ja muutamia luostareita (Enonkoski ja Ekumeeniset karmeliitat). Luostarit eivät näytä tällä hetkellä kovin toimivilta, kun kummassakin on tietääkseni yksi henkilö.

Eikö Suomessa todellakaan ole enää yhtään korkeakirkollista uudistusliikettä?

Sanct Henriks-kretsen I

Luen nyt kirjaa Olav Johansson, Sanct Henrikskretsen (Institutionen för praktiskt teologi vid Åbo Akademin. Skrifter nr. 5. Åbo 1973.) Kunhan olen lukenut kirjan ja ottanut vähän selvää, seuraa ehkä yksi tai kaksi postausta Pyhän Henrikin piirin historiasta.

Itse olen tässä pohdiskellut, että vastaava korkeakirkollisten piiri, liturginen puolue tai vast. tulisi [uudelleen]perustaa. Korkeakirkollisen uudistuksen on aika palata Suomen kirkkoon!