Näytetään tekstit, joissa on tunniste antifonit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste antifonit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pohdintoja rauhasta

Yhteenvetoa rauhan ajatuksista

Rauha on taistelun päättymistä. Lopetamme taistelun Jumalaa, enkeleitä, toisia ihmisiä, itseämme ja luontoa vastaan.

Rauha on oikeudenmukaisuuden johtamaa yhteistyötä. Taistelun sijasta alamme tehdä yhteistyötä ja etsiä oman hyvämme sijaan yhteistä hyvää rakkauden avulla. Jaettu hyvä on suurempaa kuin omien hyvyyksien summa.

Kaikki taistelut eivät pääty; emme kuitenkaan taistele enää ihmisiä vaan pahoja henkiä vastaan. Sota syntiä vastaan on jo päättynyt, mutta silti me taistelemme itsessämme esiin nousevia pahoja ajatuksia vastaan.

Kuinka rauha syntyy? Rauha syntyy hyvästä tahdosta. Kun tahdomme hyvää ja näemme muiden tahtovan hyvää, syntyy hyvän kierre; meidän ei tarvitse enää tahtoa pahaa, kun hyvään vastataan hyvällä.

Hyväntahtoisuus syntyy, kun tunnistamme Kristuksen lähimmäisessä. Tunnistamme hänessä kärsivän Kristuksen ja huomaamme, että käymme läpi samoja ahdistuksia. Toisaalta tunnistamme hänessä myös Kristuksen pyhyyden ja ehtymättömän ihmisarvon, joka kutsuu tahtomaan hyvää.

Mutta entä jos hyväntahtoisuus ei olekaan molemminpuolista? Silloin rauha tarvitsee rohkeutta, rohkeutta olla hyväntahtoinen pelkän toivon varassa, että toinen vastaa hyvään hyvällä.

Kristuksen rauha on yhtäältä se rauha, joka hänellä oli suhteessa kaikkiin. Kristuksen rauhan pohtiminen kutsuu meitä ottamaan Kristuksesta esimerkkiä, kuinka eletään rauhassa - ilman taistelua ja yhteistyössä - Jumalan, enkelten,

Toisaalta Kristuksen rauha on hän itse; Kristus antaa itsensä rauhan lahjaksi meille. Kristus luo antamallaan rauhalla meidät yhdeksi ruumiiksi. Hän teki "kirkosta ihmiskunnan ykseyden ja jumalayhteyden sakramentin" (KKK 2305).

Meidän tulee kuitenkin muistaa, että rauha on Jumalan lahja. Sodan ja taisteluiden, puutteiden ja tarpeiden keskellä meille on varattu pieni pyhän huolettomuuden paikka: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4)

Paavali jatkaa: "Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." (Fil. 4)

Rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, joka on suurempi kuin mikään maallinen rauha, on se rauha, joka meillä on rauhan Jumalalta. Koska rauha on lahja, me rukoilemme sitä Jumalalta. Siksi tämä rauhan viikko päättyy tässä blogissa rukoukseen.

Rukous rauhan puolesta
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Ant. Ole tervehditty, Jerusalem, olkoon sinulla rauha.

Ps. 122 Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: *
Me lähdemme Herran huoneeseen!
Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. *
Jerusalem, olet kaupunkimme,
tänne kansamme kokoontuu, *
tänne valtavat heimomme, Herran heimot,
täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä. *
Täällä jaetaan oikeutta Daavidin suvun istuimilla.
Ole tervehditty, Jerusalem! *
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
Vallitkoon rauha muureillasi *
ja hyvinvointi linnoissasi.
Veljieni ja ystävieni tähden *
toivotan sinulle rauhaa.
Herran, Jumalamme, huoneen tähden *
rukoilen sinulle menestystä.
Kunnia Isälle ja Pojalle,
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Ant. Ole tervehditty, Jerusalem, olkoon sinulla rauha.

Rukoilkaamme.
Armon, rauhan ja laupeuden Jumala,
joka olet tehnyt Poikasi ruumiissa meidät yhdeksi:
opeta meidät näkemään Kristus lähimmäisissä,
jotta rohkeasti rakkaudessa lopettaisimme taistelut ja pyrkisimme yhteiseen hyvään;
saman Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.
Aamen.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Rauhan puolesta

"Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman." (virsi 600; Dietrich Bonhoeffer)

Pariisin terrorismin tiimoilta nämä sanat ovat olleet evl. kirkon äänenä. Se on hyvä ääni, mutta se ei kuitenkaan vielä anna sitä, mitä se itse pyytää, eli tuo esiin toisen maailman ääntä.

Mikä on se toinen maailma, josta tämä virsi puhuu? Se on Jumalan valtakunta, joka on rauhan valtakunta. Messun ylistyksessä lauletaan, "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, rauha maan päällä ihmisille, joita hän rakastaa", pax hominibus bonae voluntatis. Rauha ei koske vain tulevaa taivaan valtakuntaa, vaan se on myös täällä, ihmisten keskellä, kun heillä Jumalan rakastamina on hyvä tahto. Hyvä tahto ei riitä aina siihen, että kaikki menee hyvin, mutta hyvä tahto mahdollistaa rauhan ihmisten kesken.

Rauhan perustana on Kristuksen tuoma rauha. Kun hänet oli ristiinnaulittu ja hän oli noussut kuolleista, hän ilmeistyi opetuslapsilleen ja sanoi, "Rauha teille!" Ylösnousseena hän tuli antamaan rauhan. Mutta mitä on rauha? Rauha on taistelun päättymistä, sodankäynnin lopettamista. Lähi-idän jatkuvien sotien ja kiistojen keskellä tuntuu turhalta puhua sodan loppumisesta. Mutta rauha ei ole vain sodan loppumista. Se on taistelun loppumista Jumalaa vastaan, se on taistelun loppumista enkeleitä ja pyhiä vastaan, se on taistelun loppumista itseämme vastaan. (Kol. 1:20)

Taisteleva Jumala on taistellut sodan loppuun. Herra sanoo: "Olen puhunut teille tämän, jotta tiellä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." (Joh. 16) Jumala on taistellut maailmaa vastaan ja hän on voittanut sen. Jumala ei kuitenkaan taistellut maailmaa ja syntiä vastaan asein, väkivallalla, vihalla ja tuohtumuksella, vaan rakkaudella, pitkämielisyydellä ja kestävyydellä. Eihän tämä tietenkään näytä voitolta maailman silmissä, mutta voitto se on, yhtä kaikki, ja sen vuoksi me voimme olla sotimatta itseämme ja Jumalaa vastaan. Ja jos olemme rohkeita, voimme olla sotimatta myös toisia ihmisiä vastaan.

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." (Joh. 14) Rauha ja rohkeus kuuluvat yhteen. Rohkeus pysyä rauhassa, kun viha, tuska, ahdistus ja synti nostavat päänsä. "Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman." Toisen maailman ääni sanoo, että meidän ei tarvitse vihata niitä, joita vastaan meidän täytyy puolustautua. Toisen maailman ääni sanoo myös, että rauha ei löydy väärästä rohkeudesta, sellaisesta joka taistelee. Toisen maailman ääntä ei levitetä taistelulla, vaan rauhalla, jonka lähtökohtana on Kristuksen rauha.

Apostolin kirjeissä on alussa yleensä tervehdys, "armo ja rauha teille". Millaista voisi olla tämän toivotuksen rauha? Rauha, joka on kaiken taistelun puutetta. Ei markkinoiden taistelua, ei ihmisen mielen taisteluita, ei konkreettisia verenvuodatukseen johtavia taisteluita. Millainen on toisen maailman ääni? Mikä on se ääni, jota pyydämme Jumalaa nyt vahvistamaan? Ja miten se vahvistuu? Miten Jumala vahvistaa sen? Tekeekö hän sen meissä, vai meidän ulkopuolellamme? Millä keinoin hän tekee sen?

Toisen maailman ääni, jota Dietrich Bonhoeffer tarkoitti, ei liene ääni, vaan kyseessä on metafora. Vai onko sittenkään? Toisen maailman ääni murtautuu esiin myös psalmeissa, kun laulamme Jumalan edessä. Tämän vuoksi sävelsinkin uuden antifonin, Kumartukaa Herran pyhän kirkkauden eteen (I viikon maanantain laudeksen 3. antifoni), ja lauloin siihen kuuluvan psalmin.

Tämän psalmin näkökulmasta rauha tulee silloin, kun kumarrumme Jumalan edessä - silloin Jumala itse sotii meidän puolestamme ja antaa rauhan.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Latinalainen kirkkovuosi

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosi on selkeästi latinalainen. Jo muutama viikko sitten alkanut "latinalainen kirkkovuosi" kattaa kaikki sunnuntait pyhää viikkoa lukuunottamatta Septuagesimasta helluntaihin. Kaikilla sunnuntailla on oma, latinalainen nimensä.

Esipaasto
Ennen paastoa on Septuagesima (seitsemänkymmentä) ja Sexagesima (kuusikymmentä). Liturginen paastonaika alkaa tuhkakeskiviikosta, josta on neljäkymmentä paastopäivää (maanantaista lauantaihin) ja kuusi sunnuntaita pääsiäiseen. Paavi Gregoriuksen aikana käyttöön otettu ja keskiajalla noudatettu esipaasto aloitti paaston - ja katumusajan liturgiset muutokset - jo Septuagesimasta, mutta nykyään paasto alkaa juuri tuhkakeskiviikosta. Tuhkakeskiviikkoa edeltävä sunnuntai, Esto mihi, kuuluu periaatteessa esipaastoon, mutta sen latinalainen nimi ei perustu symboliseen laskentatapaan, vaan introitus-antifoniin. Septua- ja sexagesiman nimet ovat symbolisia, eivätkä vastaa niistä pääsiäiseen laskettua aikaa; Septuagesimasta pääsiäiseen on 57/54, Sexagesimasta 50/48 vuorokautta/arkipäivää. Koska laskiaissunnuntain nimi ei rakennu tähän symboliikkaan, käsittelen sen seuraavan otsikon alla.

Paastonaika
Esto mihi, "Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta", aloittaa laskiaissunnuntain jumalanpalveluksen. Paastonajan ensimmäinen sunnuntai Invocavit muistuttaa: "Kun hän huutaa minua, minä vastaan." Viikko eteenpäin ja kirkko huutaa: Reminiscere, "Muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi". Kolmantena sunnuntaina, Oculi, "Minun silmäni katsovat alati Herraan". Puolipaastosunnuntaina, Laetare, "Iloitkaa Jerusalemin kanssa". Kärsimysajan aloittaa Judica, "Hanki minulle oikeutta, Jumala". (Minusta latinasta suoraan käännetty "Tuomitse minut, Jumala", on paljon kivempi.) Kärsimysaika kestääkin pyhän viikon loppuun

Syvän paaston poikkeukset
Pyhän viikon aloittava Dominica Palmarum on poikkeus introituksen kautta nimensä saaneiden sunnuntaiden joukossa. Kiinnostavasti, tuolla sunnuntailla on kaksi antifonia merkitty evankeliumikirjaan, joka on hyvin poikkeuksellista. Suomenkielisen nimensä se saa käännöksenä latinasta evankeliumitekstin kontekstissa: palmusunnuntai. Pääsiäissunnuntainkaan nimi ei liity antifoniin, vaan se on saanut nimensä juutalaisten exoduksen juhlan mukaan.

Pääsiäisajan sunnuntait
Antifonien mukaan nimetyt sunnuntait jatkuvat pääsiäistä seuraavana sunnuntaina; Quasimodogeniti, "Niin kuin vastasyntyneet lapset", joka tunnetaan myös nimellä dominica in albis [depositis]on saanut myös kristilliseen elämään liittyvän merkityksen; tällöin pääsiäisenä kastetut riisuivat valkoisen vaatteen pois. Misercordia Domini muistuttaa, että "Herran laupeus/uskollisuus täyttää maan". Seuraavana sunnuntaina Jubilate, "Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa" ja sitten Cantate, "Laulakaa Herralle uusi laulu" ilo ja sen ilmaiseminen on keskittymisen kohteena. Evankeliumikirja kertoo viidennestä pääsiäistä seuraavasta sunnuntaista: "Rogate (= anokaa, rukoilkaa) poikkeaa muiden pääsiäisen jälkeisten sunnuntaiden latinalaisista nimityksistä sikäli, ettei sitä ole saatu päivän antifonista vaan rukouskulkueista, joita Roomassa järjestettiin 300-luvulta alkaen. Ne korvasivat keväisin pelloille suuntautuneet pakanalliset kulkueet. 400-luvun lopulta lähtien kirkolliset rukouskulkueet sijoittuivat rukoussunnuntain ja helatorstain välisiin arkipäiviin, mistä johtuu niiden myöhempi nimi käyntipäivät (ruotsin gångdagar)." Helatorstaita seuraa kymmenen päivän jakso, jonka sisällä on helluntaita jo jonkin verran ennakoiva Exaudi, "Herra, kuule, kun huudan sinua".

lauantai 5. joulukuuta 2009

Jouluajan antifoneja

Antiphonale Romanum 1912 paljastaa lisää salojaan. Alla keskipäivän antifonit (prima, tertia, sexta, nona). Olen päivittänyt tähän nyt mukaan mm. toisen, kolmannen ja neljännen joulupäivän, jotka ovat pyhimysjuhlia, sekä joulun liitännäispyhät.

JOULUAJAN ANTIFONIT

Jouluaattona
Ad primam ant. Judaea et Jerusalem, * nolite timere: cras egrediemini, et Dominus erit vobiscum, alleluia.
Ad tertiam ant. Hodie scietis * quia veniet Dominus: et mane videbitis gloriam ejus.
Ad sextam ant. Crastina die * delebitur iniquitas terrae: et regnabit super nos Salvator mundi.
Ad nonam ant. Crastina * erit vobis salus, dicit Dominus Deus exercituum.

Joulupäivänä
Ad primam ant. Quem vidistis, * pastores? dicite: annuntiate nobis, in terris quis apparuit? Natum vidimus, et choros Angelorum collaudantes Dominum, alleluia, alleluia.
Ad tertiam ant. Genuit puerpera Regem, * cui nomen aeternum, et gaudia matris habens cum virginitatis honore: nec primam similem visa est, nec habere sequentem, alleluia.
Ad sextam ant. Angelus * ad pastores ait: Annuntio vobis gaudium magnum: quia natus est vobis hodie Salvator mundi, alleluia.
Ad nonam ant. Parvulus filius * hodie natus est nobis: et vocabitur Deus, fortis, alleluia, alleluia.

Protomarttyyri Stefanoksen päivänä eli tapaninpäivänä eli toisena joulupäivänä eli 26. joulukuuta
Ad primam ant. Lapidaverunt Stephanum, * et ipse invocabat Dominum, dicens: Ne statuas illis hoc peccatum.
Ad tertiam ant. Lapides torrentes illi * dulces fuerunt: ipsum sequuntur omnes animae justae.
Ad sextam ant. Adhaesit * anima mea post te, quia caro mea lapidata est pro te, Deus meus.
Ad nonam ant. Ecce video * coelos apertos, et Jesum stantem a dextris Dei.

Pyhän evankelista ja apostoli Johanneksen päivänä eli kolmantena joulupäivänä eli 27. joulukuuta
Ad primam ant. Valde honorandus est * beatus Joannes, qui supra pectus Domini in coena recubuit
Ad tertiam ant. Hic est discipulus ille, * qui testimonium perhibuit: et scimus quia verum est testimonium ejus.
Ad sextam ant. Hic est discipulus meus: * sic eum volo manere, donec veniam.
Ad nonam ant. Ecce puer meus * electus, quem elegi: posui super eum spiritum meum.

Viattomien lasten päivänä eli kolmantena joulupäivänä eli 28. joulukuuta
Ad primam ant. Herodes iratus * occidit multos pueros in Bethlehem Judae civitate David.
Ad tertiam ant. Abimatu * et infra occidit multos pueros Herodes propter Dominum.
Ad sextam ant. Angeli eorum * semper vident faciem Patris.
Ad nonam ant. Sub throno Dei * omnes sancti clamant: Vidica sanguinem nostrum, Deus noster.

Joulupäivän oktaavin aikana olevana sunnuntaina käytetään joulupäivän antifoneja.

Joulun oktaavina eli Herran ympärileikkauksen päivänä eli uudenvuodenpäivänä
Ad primam ant. O admirabile commercium! * Creator generis humani, animatum corpus sumens, de Virgine nasci dignatus est: et procedens homo sine semine, largitus est nobis suam deitatem.
Ad tertiam ant. Quando natus es * ineffabiliter ex Virgine, tunc impletae sunt Scripturae: sicut pluvia in vellus descendisti, ut salvum faceres genus humanum: te laudamus Deus noster.
Ad sextam ant. Rubum quem viderat * Moyses incombustum, conservatam agnovimus tuam laudabilem virginitatem: Dei Genitrix, intercede pro nobis.
Ad nonam ant. Ecce Maria * genuit nobis Salvatorem, quam Joannes videns exclamavit, dicens: Ecce Agnus Dei, ecce qui tollit peccata mundi, alleluia.

Loppiaisena
Ad primam ant. Ante luciferum genitus, * et ante saecula, Dominus Salvator noster hodie mundo apparuit.
Ad tertiam ant. Venit lumen tuum, * Jerusalem, et gloria Domini super te orta est, et ambulabunt gentes in lumine tuo, alleluia.
Ad sextam ant. Apertis thesaris suis * obtulerunt Magi Domino aurum, thus et myrrham, alleluia.
Ad nonam ant. Stella ista * sicut flamma coruscat, et Regem regum Deum demonstrat: Magi eam viderunt, et magno Regi munera obtulerunt.

Loppiaisen oktaavin aikana olevana sunnuntaina käytetään loppiaisen antifoneja.

Loppiaisen oktaavina (Herran kasteen juhla) käytetään loppiaisen antifoneja.

II loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina eli Jeesuksen nimen sunnuntaina
Ad primam ant. Oleum effusum * nomen tuum: ideo adolescentulae dilexerunt te.
Ad tertiam ant. Scitote * quia Dominus ipse est Deus, cujus nomen in aeternum.
Ad sextam ant. Sitivit * anima mea ad nomen sanctum tuum Domine.
Ad nonam ant. Juvenes et virgines, * senes cum junioribus laudate nomem Domini, quia exaltatum est nomem ejus solius.

Jeesuksen temppeliintuomisen päivänä eli kynttilänpäivänä 2. helmikuuta
Ad primam ant. Simeon justus * et timoratus, exspectabat redemptionem Israel, et Spiritus Sanctus erat in eo.
Ad tertiam ant. Responsum accepit Simeon * a Spiritu Sancto, non visurum se mortem, nisi videret Dominum.
Ad sextam ant. Accipiens Simeon * puerum in manibus, gratias agens, benedixit Dominum.
Ad nonam ant. Obtulerunt * pro eo Domino par turturum, aut duos pullos columbarum.

JOULUN LIITÄNNÄISPYHÄT

Marian ilmestyspäivänä eli 25. maaliskuuta
Ad primam ant. Missus est * Gabriel Angelus ad Mariam Virginem desponsatam Joseph. (T.P. Alleluia.)
Ad tertiam ant. Ave Maria, * gratia plena: Dominus tecum: benedicta tu in mulieribus. (T.P. Alleluia.)
Ad sextam ant. Ne timeas, * Maria, invenisti gratiam apud Dominum: ecce concipies, et paries filium. (T.P. Alleluia.)
Ad nonam ant. Ecce ancilla Domini: * fiat mihi secundum verbum tuum. (T.P. Alleluia.)

Juhannuspäivänä
Ad primam ant. Elisabeth Zachariae * magnum virum genuit, Joannem Baptistam Praecursorem Domini.
Ad tertiam ant. Innuebant * patri ejus quem vellet vocari eum: et scripsit dicens: Joannes est nomen ejus.
Ad sextam ant. Joannes vocabitur * nomen ejus, et in nativitate ejus multi gaudebunt.
Ad nonam ant. Tu puer, * propheta Altissimi vocaberis: praeibis ante Dominum parare vias ejus.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Projekti "Herran laki on iloni"

Päätin, että laitan käyntiin henkilökohtaisen projektin - johon viittasin jo aikaisemmin - tehdä koko kirkkovuodelle keskipäivän rukoushetkien kirjan. Se sisältäisi:
- ordinariumin
- psalmikierron (tällä hetkellä ajattelen psalmin 119 yhden viikon kiertoa, mikä tarkoittaisi n. 3 osaa ko. psalmista per päivä, tässä olen käyttänyt KR1992 käännöstä; olen myös ottanut jokaiselle kirjaimelle - kyseessähän on akrostinen alfabeettinen psalmi - psalmirukouksen LLPB:sta, jos joku tietää paremman (lue: latinalaisen) lähteen, saa kertoa, ja lisäksi jokaiselle päivälle kolmelle kirjaimelle yhteisen psalmirukouksen, tämä oli joku anglikaaninen lähde, muistelen)
- antifonit (feriaaliantifonit joka päivälle ja kirkkovuoden eri aikojen koko viikon kestävät antifonit ja suurten juhla-aikojen (oi-viikko, kärsimysviikko, suuri viikko, jne.) antifonit joka päivälle; tähän käytän tällä hetkellä sekä Antiphonale Romanumia 1912 sekä Breviarum Monasticumia muutamaa vuotta myöhemmältä)
- lukukappaleet (kovin lyhyet, näissäkin ajattelin kirkkovuoden kierron huomioida ja lähteenä lähinnä käyttää mainittuja kirjoja)
- responsoriot (näissä ajattelin käyttää aika pitkälti virsikirjassa jo olevia)
- rukoukset (en tiedä vielä, mistä otan; ehkä jatkan Antiphonale-linjaa)

Olen toistaiseksi kerännyt kaikki antifonit latinaksi Septuagesimaan saakka. Prosessi jatkunee keräämisellä ja tämän jälkeen pitää miettiä kääntämistä. En aio ainakaan toistaiseksi ottaa mukaan pyhimyspropriota, mikä aiheuttaa myös sen, että tietyt myös meillä kirkkovuodessa olevat pyhimysjuhlat jäävät pois (mm. joulun jälkeiset p. protomarttyyri Stefanoksen juhla ja viattomien lasten päivä).

Ja mukaan siis vain keskipäivä. Alustavasti olen kerännyt priman, tertiamin, sextamin, ja nonamin (taivutusmuodot huonoja) antifonit. Yllätyin siitä, että tosiaan keskipäivällä on vain yksi antifoni, eikä jokaiselle psalmi(nosa)lle omaansa. No toisaalta ihan ymmärrettävää. Nähdäkseni kuitenkin kunnia lausutaan jokaisen osan jälkeen. Nämä antifonithan ovat aivan samat kuin aamulla laudeksessa lausuttavat antifonit; aamulla on kolme psalmia, kantikum ja vielä psalmi, ja jokaiselle on oma antifoninsa. Näistä ensimmäisen psalmin antifoni tulee ad primamin antifoniksi ja niin edelleen, hypäten kantikumin antifoni ohi, eli ad nonamilla on laudeksen viidennen psalmin antifoni. Tämän vuoksi Antiphonalessa on lähes aina merkintä Ad laudes et per Horas, eli [materiaali] laudekseen ja pienille kanonisille tunneille.

Puhuen nyt Antiphonale Romanum 1912:n käytännöstä; keskipäivän hetkillähän on kirkkovuoden tavallisena aikana koko viikolle omat antifoninsa. Kuitenkin adventtiaikana ja tiettyjen juhlien (mm. loppiainen) oktaavien aikana käytetään koko viikon ajan samoja, juhla-aikaan kuuluvia antifoneja. Tämän vuoksi esimerkiksi adventin I viikon keskipäivän tunneilla - toki jokainen tunti erikseen - on koko viikon samat antifonit. Tilanne muuttuu oi-ajalla, t.s. 17.-23.12., jolloin joka arkipäivälle on erikseen antifonit. Antiphonalessa on annettu antifonit feriaalien mukaan eli Feria II:sta (maanantai) Feria V:hen asti. Ilmeisesti näitä käytetään sen mukaisesti, mikä päivä on, ei sen mukaan mones oi-päivä on menossa... Olen saattanut ymmärtää väärinkin.

Minä nyt laitan tähän Antiphonalesta otetut koko adventtiajan antifonit. Tietääkseni tässä on kaikki, mitä keskipäivällä adventtiaikana käytettäisiin. Ja muistakaatten, Ad primam ant. on aivan sama kuin Ad laudes ant 1., ja niin edelleen, kuten edellä on selitetty. (Ad laudes ant 4. toki puuttuu, em. syystä.)

ADVENTTIAJAN ANTIFONIT

I adventti
Ad primam ant. In illa die * stillabunt montes dicedinem, et colles fluent lac et mel, alleluia.
Ad tertiam ant. Jucundare * filia Sion, exsulta satis filia Jerusalem, alleluia.
Ad sextam ant. Ecce Dominus veniet, * et omnes sancti ejus cum eo: et erit in die illa lux magna, alleluia.
Ad nonam ant. Ecce veniet * Propheta magnus, et ipse renovabit Jerusalem, alleluia.

II adventti
Ad primam ant. Ecce in nubibus coeli * Dominus veniet, cum potestate magna, alleluia.
Ad tertiam ant. Urbs * fortitudinis nostrae Sion, Salvator ponetur in eamurus et antemurale: aperite portas, quia nobiscum Deus, alleluia.
Ad sextam ant. Ecce apparebit * Dominus, et non mentietur: si moram fecerit, exspecta eum quia veniet, et non tardabit, alleluia.
Ad nonam ant. Ecce Dominus noster * cum virtute veniet, ut illuminet oculos servorum suorum, alleluia.

III adventti
Ad primam ant. Veniet Dominus, * et non tardabit, ut illuminet abscondita tenebrarum, et manifestabit se ad omnes genter, alleluia.
Ad tertiam ant. Jerusalem gaude * gaudio magno, quia veniet tibi Salvator, alleluia.
Ad sextam ant. Dabo in Sion * salutem, et in Jerusalem gloriam meam, alleluia.
Ad nonam ant. Juste et pie vivamus, * exspectantes beatam spem, et adventum Domini.

Oi-päivien maanantai
Ad primam ant. Ecce veniet Dominus * princepts regumen terrae: beati qui parati sunt occurrere illi.
Ad tertiam ant. Dum venerit * Filius hominis, putas inveniet fidem super terram?
Ad sextam ant. Ecce jam venit * plenitudo temporis, in quo misit Deus Filium suum in terras.
Ad nonam ant. Egredietur Dominus * de loco sancto suo: veniet ut salvet populum suum.

Oi-päivien tiistai
Ad primam ant. Rorate coeli desuper, * et nubes pluant justum: aperiatur terra, et germinet Salvatorem.
Ad tertiam ant. Emitte Agnum, Domine, * dominatorem terrae, de petra deserti, ad montem filiae Sion.
Ad sextam ant. Ut cognoscamus, Domine, * in terra viam tuam, in omnibus gentibus salutare tuum.
Ad nonam ant. Lex per Moysen data est, * gratia et veritas per Jesum Christum facta est.

Oi-päivien keskiviikko
Ad primam ant. Prophetae praedicaverunt * nasci Salvatorem de Virgine Maria.
Ad tertiam ant. Spiritus * Domini super me, evangelizare pauperibus misit me.
Ad sextam ant. Propter Sion * non tacebo donec egrediatur ut splendor justus ejus.
Ad nonam ant. Annuntiate * populis, et dicite: Ecce Deus Salvator noster veniet.

Oi-päivien torstai
Ad primam ant. De Sion * veniet Dominus omnipotens, ut salvum faciat populum suum.
Ad tertiam ant. Convertere Domine * aliquantulum, et ne tardes venire ad servos tuos.
Ad sextam ant. De Sion * veniet, qui regnaturus est Dominus, Emmanuel magnum nomen ejus.
Ad nonam ant. Dominus * legifer noter, Dominus Rex noster, ipse veniet, et salvabit nost.

Oi-päivien perjantai
Ad primam ant. Constantes estote, * videbitis axulium Domini super vos.
Ad tertiam ant. Ad te Domine * levavi animam meam: veni, et eripe me Domine, ad te confugi.
Ad sextam ant. Veni Domine, * et noli tardare: relaxa facinora plebi tuae Israel.
Ad nonam ant. Ego autem * ad Dominum aspiciam, et exspectabo Deum Salvatorem meum.

Oi-päivien lauantai
Mikäli oi-päivä sattuu lauantaille - mikä tarkoittaa sitä, että jouluaatto on IV adventti - tällaisena lauantaina käytetään jouluaaton alle jäävän IV adventin antifoneja, eli:

IV adventti
Ad primam ant. Canite tuba * in Sion, quia prope est dies Domini: ecce veniet ad salvandum nos, alleluia, alleluia.
Ad tertiam ant. Ecce veniet * desideratus cunctis gentibus: et replebitur gloria domus Domini, alleluia.
Ad sextam ant. Erunt prava * in directa, et aspera in vias planas: veni Domine et noli tardare, alleluia.
Ad nonam ant. Omnipotens * sermo tuus Domine a regalibus sedibus veniet, alleluia.

LÄHDE: Antiphonale Romanum 1912.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi

Ant. Tulkaa, kumartukaamme maahan, polvistukaamme Kristuksen, Herramme eteen.
Ps. 72 partim Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, * opeta oikeamielisyys hallitsijalle. **
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, * köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon.
Ant. repetitur
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, * hänen edessään viholliset nuolkoot tomua. **
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, * Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Ant. repetitur

Kuuntele. (Salasana on "monarkia".) Kannattaa myös katsoa koko psalmi 72, tässä on vain osia.

Johdanto
Olen viime aikoina pohdiskellut Suomen valtiomuotoa. Suomihan oli suuriruhtinaskunta ja meillä oli keisari, suuriruhtinas, joka hallitsi Suomea. Hän antoi Suomelle jopa eduskunnan. Sitten keisariperhe murhattiin kylmäverisesti Venäjällä ja seurasi vallankumous. Tältä vallankumoukselliselta hallinnolta Suomi sai sitten itsenäisyyden. Teen tästä päätelmän: Suomi "sai itsenäisyyden" hallinnolta, joka ei sitä pystynyt antamaan. Itsenäisyyden olisi voinut antaa suuriruhtinas tai hänen perillisensä, mutta ei "laiton vallankumouksellinen" t.s. selootti.

Jotka tuntevat minun teologis-poliittisia näkemyksiäni varmasti tietävät, että minä olen enemmän tai vähemmän monarkisti. Hyvin periaatteellisella tasolla olen sitä mieltä, että Suomi on edelleen suuriruhtinaskunta, jossa toimii suuriruhtinaan t.s. keisarin asettama eduskuntalaitos käyttäen korkeinta valtaa suuriruhtinaan poissaollessa. Itse olen vannonut valan, jossa olen sanonut olevani "Suomen valtakunnan" - en siis Suomen tasavallan - kansalainen. Olen myös luvannut "puolusta isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa". Ymmärrätte varmasti dilemman, jossa olen: avainsana on laillisuus ja Suomen itsenäistyminen suuriruhtinaan alta ei ollut laillinen. Olen tosin sitä mieltä, että erkaantuminen Venäjästä oli oikein ja sinänsä laillista. Suomi ja Venäjä olivat yhteenliitetyt personaaliuniossa keisarin kautta.

Suuriruhtinasta ei meillä kuitenkaan tällä hetkellä ole. Hän on poissaoleva; tiedä sitten, onko perillistäkään enää olemassa. Suomessa hallintovaltaa käyttävät eduskunta, hallitus ja presidentti toimivat suuriruhtinaan sijasta. Käytännössä tällainen periaatteellinen kantani ei merkitse juuri mitään. Ongelmaksi se saattaisi muodostua, jos joku selkeästi suuriruhtinaan perilliseksi osoitettava pyrkisi astumaan valtaan. Tietenkin perustuslain toteamus "Suomi on täysivaltainen tasavalta" (1§) on myös ongelmallinen.

Varmasti omien näkemyksieni takana on hierarkkinen ymmärrys yhteiskunnallisista viroista. Jos puhutaan Jumalan sanan pohjalta eli teologisesti, mistä valta tulee? Perustuslain mukaan "[v]altiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta" (2§). Näkemys on mielestäni teologisilla perusteilla ongelmallinen. Paavali kirjoittaa pitkästi Roomalaiskirjeen kolmannessatoista luvussa esivallasta. Esivalta eli hallitusvalta ei tule kansalta vaan Jumalalta. Sen toimintaan kuuluu olennaisesti "miekan kantaminen" eli rangaistusvallan omaaminen ja hallitseminen.

Tässä sanon myös sanan maallisesta ja hengellisestä regimentistä. Jotkut kuvittelevat typerästi, että esivalta koskee vain ensin mainittua ja että hengellisessä regimentissä ei olisi lainkaan esivaltaa. Toisin sanoen kielletään kirkolliset rangaistukset. Tämähän on täyttä typeryyttä! Regimentti jo sanana sisältää sen, että kyse on hallitsemisesta ja johtamisesta, sanalla sanoen esivallasta. Siinä missä piispa ja piispainkollegio johtaa kirkkoa, johtaa kukin kuningas alueellaan omaa valtakuntaansa.

Sanottakoon nyt vielä se, että vielä kummempi kuin maallisen vallan demokratia on seurakunnassa vallitseva "kansanvalta". Erityisesti kirkossa tulisi ymmärtää, että kyse ei ole kansanvallasta, vox populi non est vox Dei! Kansa ei voi sanella jumalallista lakia. Jumala on päinvastoin asettanut kirkolliset esivallan, jonka yhtenä tehtävänä on opettaa jumalallista lakia sellaisena kuin se itse kutakin koskee.

Jumalallinen hallitusmuoto on monarkia, jossa on Kuningasten Kuningas, joka hallitsee. Jeesus on Daavidin kuningashuoneen mukainen kuningas, niin kuin hoosianna-huudot ja Kristuksen sukuluettelo meille kertovat. Tuossa kuningashuoneessa kuninkaan äiti, ei yksi lukuisista vaimoista, oli kuningatar, niinpä Mariaa voidaan nimittää täydellä syyllä taivaan kuningattareksi, ks. mm. Ps. 45. Tähän liittyvänä huomiona täytyykin todeta, että Daavidin lukuisat jalkavaimot kertovat meille siitä, kuinka Jeesuksellakin on lukuisia "vaimoja", jokainen kristitty; ja kuitenkin hänellä on vain yksi vaimo, kirkko.

Allegoria
Yllä oleva psalmin antifoni "Tulkaa, kumartukaamme maahan" on loppiaisen antifoni. Miksi tämä antifoni on yhdistetty tähän psalmiin? Loppiainen on pääasiassa kahden asian juhla: yhtäältä juhlimme sitä, kuinka itämaan kuninkaat Caspar, Melchior ja Balthasar - niin kuin traditio heidät nimeää - toivat lahjojaan Jeesus-lapselle, toisaalta juhlimme Kristuksen kastetta Jordan-virrassa.

Tietäjien tulo Jeesuksen luo muistuttaa meitä siitä, että hän on Kuningasten Kuningas, jolla on kaikki valta. Klassisesti nämä kolme tietäjää on esitetty kolmena eri ihmisheimona. Yksi on ollut länsimainen, yksi aasialainen ja yksi musta. Kaikki kansat siis kumartavat Herraa. Itse tekstin tasolla ei tosin kerrota, kuinka monta tietäjää eli maagia Jeesuksen luo tuli, mutta lahjojen kolminaisuudesta on usein päätelty se, että tuojiakin oli kolme. Mikäli ymmärrämme tulijat tietäjiksi, niin kuin teksti kertoo, se muistuttaa meitä siitä, että kaikki maallinen viisaus kumartaa Herraa. Jos näemme heidän edustavan myös kansojaan, ymmärrämme kaikkien kansojen kumartavan Kristusta. Jos he taas ovatkin kuninkaita, Jeesuksen kuninkaallinen virka selkenee.

Kristuksen kasteessa Jumala antoi näkyvän merkin siitä, mikä oli jo todellisuutta: Pyhä Henki lensi Kristuksen pään päälle ja "voiteli hänet". Tämä voitelu hänellä toki oli ollut sikiämisestään saakka, kun jumalallinen voiteli inhimillisen, mutta nyt Pyhän Hengen päällelaskeutumisen merkin kautta Jeesus voideltiin hänen messiaanista työtään varten. Muistamme, että Vanhassa testamentissa on kuvattuna, kuinka papit, profeetat ja kuninkaat voideltiin tehtäväänsä. Erityisesti käsittelyssä oleva psalmi muistuttaa nyt meitä siitä, että Kristus on Kuningas. Vielä kastetta paremmin siitä kertoo meille kirkastusvuoren pyhät tapahtumat. Kirkastusvuorellahan kuulemme sanat jumalallisen äänen sanomat sanat kuin kasteessa lisättynä tosin selkeällä hallitusvaltakäskyllä "Kuulkaa häntä!" Kuuleminen tarkoittaa tottelemista.

Näin siis olemme sijoittaneet antifonin tiettyyn kirkkovuoden aikaan. Miksi siis laulamme "Tulkaa, kumartukaamme maahan" loppiaisena? Koska tietäjät kumartuivat maahan ja koska kasteessa tunnistamme Kristuksen, meidän Jumalamme, kaiken maailman kuninkaan.

Psalmi 72 taas opettaa meille paljon enemmän. (Viittaan sen jakeisiin.) Lyhyt allegorinen tarkastelu kertoo meille Jeesuksen, meidän Herramme, kuninkaallisen viran suuresta laajuudesta. Aluksi me kuulemme siitä, kuinka Jumala neuvoo Jeesukselle lakinsa. Inhimillisen elämänsä aikana Jeesuksen ymmärrys lisääntyi hänen kasvaessaan, niin kuin luemme pyhistä kirjoituksista. Hän ei ollut kaikkitietävä imeväinen ja lapsi, vaan hän peitti omalta ihmisyydeltään kaiken tietämisen, kun oli alentunut orjan asemaan.

Kristuksen oikeudenmukaisuus saa aikaan rauhaa. (Jae 3) Oikeus verhoaa kukkulat. Inkarnaatio sai aikaan koko maailman uudistumisen. Kun ennen Jumala oli maailmassa ja kansansa parissa olematta osa kansaansa, nyt hän on tullut osaksi luomaansa maailmaa ja osaksi kansaansa, ei jumaluudessaan vaan omaksutussa ihmisyydessä. Kristuksen tuomio, huomatkaa tämä, on köyhän turva (jae 4). Mehän kuulemme tämän Armeliaan sanovan itse: "En minä tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan." Jos nyt hän, jolla on kaikki tuomiovalta ja kaikki hallitusvalta, joka on korkein esivalta, mitä voi olla, on köyhien, vähäisten ja sorrettujen puolella, kuka voi nousta häntä vastaan?

Saatana nousee Kristusta vastaan ja hyökkää kuin ärjyvä leijona. Mutta Kristus murtaa sortajansa, hän murskaa saatanan (mm. Ps. 74:13) ja hänen lastensa (Ps. 137:9) eli paheiden pään kallioon. Kristus ylösnousemuksessaan murskasi saatanan pään, voitti synnin ja nieli kuoleman, hän voitti sortajat, ja niin häntä kunnioitetaan niin kauan kuin maailma pysyy. (jae 5) Vielä sen jälkeenkin, tulevan maailman elämää eläessämme tulevassa maailmassa - elämmehän sitä jo nytkin Kristuksessa - Kristusta kunnioitetaan ja palvotaan. (jae 7) Ne, jotka kunnioittavat Herraa, kumartavat häntä ja palvovat häntä, he saavat seistä hänen edessään kuin vapaat miehet, kuin Herran ystävät, mutta hänen vihollisensa painetaan maahan ja he nuolevat maan tomua kumartaessaan. Kukaan ei voi olla kumartamatta Herraa, niin suuri on hänen kirkkautensa. Se, joka kumartaa Kristuksen ystävänä, iloitsee nähdessään jumalallisen valon; se, joka vihaa valkeutta ja pysyisi mieluummin pimeydessä, painaa päänsä maahan asti ja itkee katkerasta. (jae 8)

Jokaisen kansan parhaat asiat tuodaan Kristukselle, meidän Jumalallemme. Kirkko ei ole sidottu johonkin yhteen kulttuuriin, vaan siinä vallitsee Kristukselle tuotujen lahjojen moninaisuus. (jae 10)

Tämä johdanto allegoriaan auttakoon teitä lukemaan loput psalmista Kristusta ajatellen. Hänestä siinä puhutaan, häntä siinä tarkoitetaan. Ylistetty ikuisesti hänen nimensä kunnia. Maa on täynnä hänen kirkkauttaan. Aamen, aamen. (jae 19)

Tropologia
Mitä psalmi 72 opettaa meille hyveestä? Se opettaa meidät rukoilemaan esivallan puolesta. Esivalta tulee Jumalalta. Mitä se tarkoittaa? Jumala on asettanut Kristuksen kaiken pääksi ja hallitsijaksi. Kaikki valta on siis annettu Kristukselle, niin kuin hän itsekin opettaa Matteuksen evankeliumin lopussa. Sekä maallinen esivalta että kirkollinen esivalta käyttää Kristukselta saamaansa valtaa. Sekä piispat että kuninkaat, jotka ovat inhimillisessä ja tavallisessa valtahierarkiassa korkeimmalla, eivät ole itseriittoisia. Heidän valtansa ei tule heiltä itseltään, vaan se tulee Kristukselta, joka on kaiken vallan sisällään pitävä ruukku, josta hän kaataa niille, jotka toimittavat hänen virkaansa. Kuningas ja maallinen esivalta edustaa siis Kristusta toimittaessaan virkaansa. He eivät kuitenkaan edusta kaikkia puolia hänessä. Piispa kirkollisen hierarkian kera edustaa tiettyjä Kristuksen virkoja.

Psalmi muistuttaa meitä, että meidän on rukoiltava (jae 15) sekä piispojemme ja heidän apulaistensa pappien ja diakonien puolesta. Meitä muistutetaan myös kunnioittamaan viranomaisia (jae 5, 11). Meidän on rukoiltava hallitsijalle viisautta, oikeudenmukaisuutta ja armahtavaisuutta, niin piispoille kuin kuninkaille. Mitä tämä tarkoittaa Suomessa, jossa kuningasta ei ole ja suuriruhtinas on poissa? Meidän on muistettava presidenttiä, hallitusta, eduskuntaa, oikeuslaitosta, puolustusvoimia ja poliiseja. Meidän on muistettava piispoja, tuomiokapituleja, kirkkoherroja, papistoa, diakoneja ja kaikkia hengellisen työn tekijöitä.

Erityisesti psalmi kuitenkin muistuttaa itse hallitsijaa, niin maallista kuin hengellistä, että hänen valtansa on Jumalalta. Hän on oppinut lain, oikeudenmukaisuuden ja armahtavaisuuden Jumalalta, joka itse on häntä opettanut. Hänen valtansa on Kristuksesta riippuvainen. Niin piispa kuin kuningas polvistuvat Kristuksen edessä ja saavat varsinaisessa mielessä häneltä valtansa, jolla he hallitsevat Herran viinitarhaa. Kristukselta saamallaan vallan piispat ja kuningas siirtävät eteenpäin. Mikä on esivallan varsinainen tehtävä? Sen tehtävä on saada aikaan rauhaa, jakaa oikeutta ja olla armahtavainen vähäisille.

Lisäys: kumartamisesta
Päätin psalmin tutkistelun äsken ja julkaisin tämän blogikirjoituksen, mutta kuunneltuani uudelleen tuon psalmin päätin sanoa vielä sanan kumartamisesta. Ihminen on kokonaisvaltainen olio. Minä olen elävä ruumis, sielun elävöittämä ruumis. Minulla on sielu ja minulla on ruumis. Ruumiillisuuteemme kuuluu, että me palvomme Jumalaa emme vain sydämessämme tai sielussamme, vaan myös ruumiillisesti. Eihän Jumala itsekään halveksinut ruumiillisuutta, kun otti ruumiin itselleen tullessaan lihaksi neitsyt Mariasta, autuaasta Jumalansynnyttäjästä. Kun nyt siis Herrakaan ei halveksinut ruumista, vaan eli ruumiissaan täyden ihmiselämän ja jatkaa kirkastettua ylösnousemuselämäänsä taivaassa halliten maailmaa, niin mekään emme saa halveksia ruumiillisuutta. Ne, jotka väittävät, ettei Jumalaa tule ruumiillakin kumartaa, tai ettei hänen edessään saa polvistua, saavat kuulla Kristuksen omat sanat: "Väisty tieltäni, Saatana!" On inkarnaation totuuden vastaista elää pelkästään sielullaan.

Valitettavasti minusta tuntuu usein, että suomalaiset luterilaiset ovat tottuneet tasan kahteen ruumiilliseen jumalanpalveluksen muotoon: istumiseen ja seisomiseen. Kuka enää kumartaa jumalanpalveluksessa kuullessaan Jeesuksen pyhän nimen tai pyhän Kolminaisuuden mainittavan? Kuka enää nousee rukoilemaan, niin kuin olisi oikein ja arvollista, erityisesti Herran rukouksessa, onhan se myös evankeliumia ja seisommehan me evankeliumia kuullessamme? Ja kuinka ihmeellistä onkaan se hengellinen laiskuus, joka pitää meidät istumassa penkeissämme pohtien omia asioitamme, kun pappi alttarin ääressä toimittaa pyhää sovituksen virkaa Kristuksen persoonassa, julistaen evankeliumia voimallisesti niin, että leipä riemuitsee ja viini itkee ilosta!

Kukin meistä ottakoon vaarin itsestään, ja nouskoon silloin, kun on oikein ja soveliasta. Näin on erityisesti silloin, kun rukoilemme ja kuulemme pyhää evankeliumia, jonka kautta Kristus itse on meidän keskellämme. Kumartakaamme Jumalaa, kun hänen nimensä mainitaan. Tämäkin on hengellistä laiskuutta, opettaahan Paavali meitä tällöin polvistumaan. Vaan emme me saa polviammekaan arkailla, jos vain terveys sen sallii. Päinvastoin, meidän on heittäydyttävä maahan ja palvottava Jumalaa ruumiimme jokaisella säikeellä ja kumarrettava pyhää alttaria kohti, kun Kristus itse saapuu riemun leipään ja iloitsevaan viiniin, kun hänen ruumiinsa ja verensä tulevat todellisella tavalla läsnäolevaksi; tavalla, joka ylittää symbolismin, joka on muuta kuin subjektivistista itsepetosta. Me uskomme ja vahvistamme: me emme kumarra leipää, vaan me kumarramme häntä, joka on siihen laskeutunut ja tehnyt sen ruumiikseen: Jeesusta Kristusta, meidän Jumalaamme, Jumalan Karitsaa, joka annetaan ja vuodatetaan meidän puolestamme syntiemme anteeksiantamiseksi, uudistumiseksi, elämän lähteeksi, voimaksi ja viisaudeksi, jota maailma halveksii.

Tehkää siis niin kuin pyhät kirjoitukset sanovat: tulkaa, kumartukaamme maahan, polvistukaamme Kristuksen, Herramme eteen!

Taas ja taaskin, tähän päättyy psalmin 72 tutkistelu.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Reminiscere

Tein Reminisceren introituksesta vastaavan PDF:n kuin Invocavit:sta.

Katso PDF.
Lataa PDF.

Tässä on muuten tuo latinankielinen antifoni GABC-muodossa:
name: Reminiscere;
mode: 4;
%%
(c4) RE(d)mi(fd)nis(ef)ce(f)re(f.) *(,)
mi(f/f/f)se(fd)ra(fe)ti(f)o(fhg)num(f.) tu(f/f/f)a(edf)rum,(ef!ghF'E) (,)
Do(e)mi(egF'E)ne,(f.) (:)
et(f/f/f) mi(fd)se(fe)ri(f)cor(fhg)di(f)ae(e) tu(fgF'E)ae,(f.) (;)
quae(f/f/f) a(fd) sae(eg)cu(f)lo(gFD) sunt(dfE'Df.) :(:)
ne(d) un(f/fd~)quam(f/f) do(c)mi(dfe')nen(f)tur(dg~) no(gf)bis(e.) (,)
in(d)i(g)mi(g)ci(f) no(gf!hg)stri(g.) :(:)
li(d)be(g)ra(ghG'F) nos(f_e) De(f)us(f) Is(gf/f)ra(df!gFE'f)el(fe..) (;)
ex(f) om(f_d)ni(d)bus(d/f/f/gd/dc.) (,)
an(df~)gu(e_c/dewf/f)sti(d!f'g)is(g) no(g_f!hGFgFE)stris.(e.)
Ps.(::)
Ad(hg~) te(gh) Do(h)mi(h)ne(h) le(h)va(h)vi(h)
a(hg)ni(gi)mam(i) me(hi)am(h.) :*(:)
De(hg)us(gh) me(h)us(h) in(h) te(h) con(h)fi(h)do,(h.)
non(h) e(gf)ru(gh)be(g)scam.(e.) (::)
Glo(hg)ri(gh)a(h) Pat(h)ri.(h) (::)
E(h) u(h) o(gf) u(gh) a(g) e.(egf/f) (::)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Invocavit-sunnuntai

Innostuin tänään taas siitä, että alkaa kirkkovuoden latinalainen aika. Nimittäin seuraavilla sunnuntailla on nimet, muutkin kuin "1. paastonajan sunnuntai" jne. Ne ovat saaneet latinankielisen nimensä introituksen antifonista. Innostuin tästä ja etsin Graduale Romanumista (1961) tämän päivän, kirjoitin neumit ja sovelsin suomenkielisen version. Satuin myös löytämään Youtubesta videon, jossa tämä lauletaan.

Katso PDF.
Lataa PDF.
Youtube-video. (kannattaa olla latinankielinen antifoni edessä, kun kuuntelet tätä)

tiistai 23. joulukuuta 2008

Joululahja: Veni veni Emmanuel

Joululahjana blogini lukijoille tahdon antaa Veni veni Emmanuel -laulun. Siirsin sen sekä yksi- että neliäänisenä kahdella kielellä - latinaksi ja suomeksi - nuoteille, nuotit PDF:ksi ja PDF:n Scribdiin. Kyseinen dokumentti on myös tässä alla näkyvissä. Olkaa hyvä. Siunattua joulua!


lauantai 20. joulukuuta 2008

Adventtiajan hetkipalvelusten antifoneja VIII

Löysin täältä jotain pientä taas näistä antifoneista. Siellä on linkattuina ihan samalla tavalla videot kaikkiin antifoneihin, niin kuin laitan alle. Melodia eroaa hieman siitä, minkä julkaisin edellisessä aihetta käsittelevässä postauksessa. Näyttää siltä, että tässä ei ole Solesmes-merkintöjä.

Tuolta sivulta muuten huomasin, että nykyään näitä antifoneja voidaan käyttää myös hallelujasäkeenä. Minusta tuon tavan voisi aivan hyvin adaptoida niihin suomalaisen riituksen seurakuntiin, joissa hallelujasäettä käytetään.

17. päivä


18. päivä


19. päivä


20. päivä


21. päivä


22. päivä


23. päivä

perjantai 19. joulukuuta 2008

Adventtiajan hetkipalvelusten antifoneja VII

Näyttää siltä, että aikaisemmin lähettämäni linkit Oi-antifoneihin eivät toimi. No, jääkööt toimimattomuuteen blogin arkistoon, mutta tässä on nyt kuitenkin kaikki oi-antifonit. Pääset kuuntelemaan näitä laulettuina:

17. päivä
18. päivä
19. päivä
20. päivä
21. päivä
22. päivä
23. päivä

NLM on myös kirjoittanut Rorate caeli desuper'sta.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Oi-antifonien aika

Muistakaa, että 17.-23.12. on oi-antifonien aika! Niitä käytetään Magnificatin antifoneina, mutta ei varmasti tee pahaa käyttää vaikkapa Veni veni Emmanuel -laulua kuoron laulamana tai sen suomenkielistä käännöstä, virttä 766 Saavu jo, Immanuel vaikka jumalanpalveluksessa tai rukoushetkessä.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Adventtiajan hetkipalvelusten antifoneja VI

Vielä sananen Veni veni Emmanuel -laulusta. Linkki.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Adventtiajan hetkipalvelusten antifoneja V

Löysin netistä gregoriaanisen sävelmän sekä kuvana että laulettuna näihin Oi-antifoneihin. Nämä ovat dominikaanisesta antifonaariosta. Linkit alla.

O Sapientia

O Adonai

O Radix Jesse

O Clavis David

O Oriens

O Rex Gentium

O Emmanuel

perjantai 5. joulukuuta 2008

Adventtiajan hetkipalvelusten antifoneja IV

Katolinen tiedotuskeskus on julkaisemassaan suomenkielisessä adventtiajan hetkipalveluskirjassa suomentanut Oi-antifonit seuraavalla tavalla:

17.12. Oi Viisaus
Oi Viisaus, sinä lähdit Korkeimman suusta,
sinä ulotut maan äärestä toiseen
ja ohjaat kaiken hyvin.
Tule ja opeta meille viisauden tie.

18.12. Oi Adonai
Oi Adonai, Israelin Herra ja hallitsija,
sinä ilmestyit Moosekselle palavassa pensaassa
ja annoit hänelle lain Siinailla.
Tule pelastamaan meidät väkevällä kädelläsi.

19.12. Oi Iisain juurivesa
Oi Iisain juurivesa, sinä kohoat merkkinä kansoille,
sinun edessäsi kuninkaat mykistyvät,
ja kansat kumartavat sinua.
Tule vapauttamaan meidät, älä viivy.

20.12. Oi Daavidin avain
Oi Daavidin avain, Israelin valtikka,
sinä avaat, eikä kukaan sulje,
ja suljet, eikä kukaan avaa.
Tule päästämään vangitut kahleista,
ne, jotka elävät pimeydessä ja kuoleman varjossa.

21.12. Oi Aamunkoitto
Oi Aamunkoitto, ikuisen valon sädehtivä kirkaus
ja vanhurskauden aurinko:
tule valaisemaan pimeydessä ja kuoleman varjossa elävät.

22.12. Oi kansojen Kuningas
Oi kansojen Kuningas, kansakuntien toivo,
kulmakivi, joka teet kaiken yhdeksi:
tule ja pelasta ihminen, jonka muovasit maan tomusta.

23.12. Oi Immanuel
Oi Immanuel, kuninkaamme ja tuomarimme,
kansojen toivo ja pelastus:
tule pelastamaan meidät, Herra, meidän Jumalamme.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Adventtiajan hetkipalvelusten antifoneja III

Suomen evl. kirkon jumalanpalveluselämän sivuilta löytyy Odotus ja toivo -niminen jumalanpalvelus, jossa Oi-antifonit on suomennettu lähes kaikki. Koko jumalanpalvelus on rakennettu raamatuntekstien ja oi-antifonien varaan. Niitä käytetään jumalanpalveluksessa kuitenkin "väärässä" järjestyksessä.

17.12. Oi Viisaus
Oi Viisaus, joka lähdit Korkeimman suusta,
joka ulotut maan äärestä toiseen
ja johdat kaikkea väkevällä ja lempeällä kädelläsi.
Tule ja opeta meille viisauden tie.

18.12. Oi Herra
Oi Herra, Israelin kansan Jumala,
joka ilmestyit Moosekselle palavan pensaan liekeissä
ja annoit hänelle lain Siinailla.
Tule ja pelasta meidät kohotetun kätesi voimalla.

19.12. Oi Iisain juurivesa (puuttuu luterilaisesta versiosta)

20.12. Oi Daavidin Avain
Oi Daavidin Avain ja Israelin kansan valtikka,
joka avaat, eikä kukaan sulje,
joka suljet, eikä kukaan avaa.
Tule ja päästä sidotut vankeudesta,
pimeydessä ja kuoleman varjon maassa elävät synkeydestä.

21.12. Oi Aamunkoitto
Oi aamun koitto, ikuisen valon loiste
ja vanhurskauden aurinko,
tule ja valaise pimeydessä
ja kuoleman varjossa elävät.

22.12. Oi Kansojen Kuningas
Oi kansojen Kuningas ja niiden odotus ja kaipaus,
kulmakivi, joka teet molemmat yhdeksi.
Tule ja pelasta ihminen, jonka teit maan tomusta.
Tule ja pelasta meidät.

23.12. Oi Immanuel (puuttuu luterilaisesta versiosta)

maanantai 1. joulukuuta 2008

Adventtiajan hetkipalvelusten antifoneja II

Oi-antifoneista - joita käsittelin eilen - on tehty myös laulu. Vaikka itse antifonit ovat yhdeksänneltä vuosisadalta, on laulun alkuperä osoitettu vuoteen 1710, jolloin se ilmestyi ensimmäisen kerran. Laulussa viimeinen antifoni on siirretty ensimmäiseksi. Laulu tunnetaankin tästä syystä juuri nimellä "Veni veni Emmanuel". Englanniksi käännettynä se on suosittu adventtiajan laulu "O Come, O Come, Emmanuel".

On epäselvää, onko virsikirjassamme oleva laulu "Oi saavu jo, Immanuel" (VK 756) tehty itse Oi-antifonien pohjalta vai "Veni veni Emmanuel" -laulun pohjalta. Laulu on kuitenkin "Veni veni Emmanuel"in muotoinen kertosäkeiseltä osaltaan sekä säejärjestykseltään (eli antifonien suhteen viimeinen säe on ensimmäisenä). Antifonit suomensi ensimmäisen kerran Mikael Agricola 1544 ja Niilo Rauhala on suomentanut ne uudelleen 1995.

Virsikirjassa oleva sävelmä on merkitty "Keskiajalta/Saksassa 1539". Vaikka virsikirjassa oleva sävelmä ei ole sama kuin laulussa "Veni veni Emmanuel", on teksti rytmiltään sellainen, että se voidaan suoraan siirtää tuohon autenttiseen sävelmään. Tuo "autenttinen sävelmä" jota latinaksi laulettuna "Veni veni Emmanuel"issa käytetään on peräisin fransiskaaninunnilta 15. vuosisadalta, hautajaishymnistä Libera me.
It is interesting to note that the initial words of the actual antiphons in reverse order form an acrostic: O Emmanuel, O Rex, O Oriens, O Clavis, O Radix ("virgula" in the hymn), O Adonai, O Sapientia. ERO CRAS can be loosely translated as "I will be there tomorrow". That is a fitting message indeed since Christ's birth falls on the following day. (Lähde)

Veni veni Emmanuel
Veni veni, Emmanuel
captivum solve Israel,
qui gemit in exsilio,
privatus Dei Filio.
R: Gaude! Gaude! Emmanuel,
nascetur pro te Israel!

Veni, O Sapientia,
quae hic disponis omnia,
veni, viam prudentiae
ut doceas et gloriae. R.

Veni, veni, Adonai,
qui populo in Sinai
legem dedisti vertice
in maiestate gloriae. R.

Veni, O Iesse virgula,
ex hostis tuos ungula,
de spectu tuos tartari
educ et antro barathri. R.

Veni, Clavis Davidica,
regna reclude caelica,
fac iter tutum superum,
et claude vias inferum. R.

Veni, veni O Oriens,
solare nos adveniens,
noctis depelle nebulas,
dirasque mortis tenebras. R.

Veni, veni, Rex Gentium,
veni, Redemptor omnium,
ut salvas tuos famulos
peccati sibi conscios. R.

Oi saavu jo, Immanuel (VK 756)
san. Niilo Rauhala
Oi saavu jo, Immanuel,
ja täytä toivo kansojen.
Käy, Kuninkaamme, päälle maan,
näin riennä meitä auttamaan.
Jo riemuitkaa!
On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme.

Oi viisautta Herran suun,
sen voima voittaa kaiken muun.
Loit maan ja taivaan kaikkineen,
tie neuvo meille viisauteen.
Jo riemuitkaa!
On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme.

Oi pyhä armon Jumala,
lain annoit Siinainvuorella.
Opeta meille tahtosi,
johdata tiellä armosi.
Jo riemuitkaa!
On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme.

Oi verso suvun Daavidin,
luo valoasi kansoihin.
Me syvyydestä huudamme:
Pois ota raskaat kuormamme!
Jo riemuitkaa!
On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme.

Oi päästä, avain Daavidin,
myös meidät taivaan saleihin.
Oi, avaa kuolon vankila,
sen vangit valoon johdata.
Jo riemuitkaa!
On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme.

Oi vanhurskauden aurinko,
oi aamunkoitto, nouse jo.
Ikuinen valo loistava,
pois yö ja tuska karkota.
Jo riemuitkaa!
On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme.

Oi hallitsija kansojen,
tuo rauha maahan ihmisten.
Oi, luotujasi armahda
ja kansaksesi rakenna.
Jo riemuitkaa!
On Luojamme
nyt Kristuksessa kanssamme.

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Adventtiajan hetkipalvelusten antifoneja

Joulun alla hetkipalveluksen teologian friikin on hyvä puhua Oi-antifoneista. Ne kuuluvat juuri ennen joulua vesperiin Magnificatin antifoneiksi. Ennen joulua on myös laudeksessa kaksi erityisantifonia, joita käytetään Benedictuksessa. Kirjoitan näistä antifoneista muutaman blogijutun, mutta aloitetaan nyt latinankielisillä teksteillä. Yritän saada suomennokset mahdollisimman pian.

MAGNIFICATIN OI-ANTIFONIT
17.12. O Sapientia
O Sapientia, quae ex ore Altissimi prodiisti,
attingens a fine usque ad finem,
fortiter suaviterque disponens omnia:
veni ad docendum nos viam prudentiae.

18.12. O Adonai
O Adonai, et Dux domus Israel,
qui Moysi in igne flammae rubi apparuisti,
et ei in Sina legem dedisti:
veni ad redimendum nos in brachio extento.

19.12. O Radix Jesse
O Radix Jesse, qui stas in signum populorum,
super quem continebunt reges os suum,
quem Gentes deprecabuntur:
veni ad liberandum nos, jam noli tardare.

20.12. O Clavis David
O Clavis David, et sceptrum domus Israel;
qui aperis, et nemo claudit;
claudis, et nemo aperit:
veni, et educ vinctum de domo carceris,
sedentem in tenebris, et umbra mortis.

21.12. O Oriens
O Oriens,
splendor lucis aeternae, et sol justitiae:
veni, et illumina sedentes in tenebris, et umbra mortis.

22.12. O Rex Gentium

O Rex Gentium, et desideratus earum,
lapisque angularis, qui facis utraque unum:
veni, et salva hominem,
quem de limo formasti.

23.12. O Emmanuel
O Emmanuel, Rex et legifer noster,
exspectatio Gentium, et Salvator earum:
veni ad salvandum nos, Domine, Deus noster.

BENEDICTUKSEN ANTIFONIT
21.12.
Nolite timere: quinta enim die veniet ad vos Dominus noster.

23.12.
Ecce completa sunt omnia, quae dicta sunt per Angelum de Virgine Maria.

torstai 9. lokakuuta 2008

Simile est

Muistatko vielä tämän? Löysin tähän tekstiin liittyvän gregoriaanisen laulun - ilmeisesti kyseessä on antifoni - New Liturgical Movementista. Katso linkki.

lauantai 10. toukokuuta 2008

Helluntain psalmitoteutus isosten tehtävään siunaamisessa

Huomenna on helluntai ja olen Aurassa palvelemassa Kristuksen kirkkoa. Kirkkoherra on asettanut tehtäväkseni laulaa psalmin. Psalmi toteutetaan päivän psalmin kohdalla responsorisesti. Koska kyseessä on isosten tehtäväänsiunaamismessu, käytetään punaisia NSV-lauluja myös - ja tuttu Laudate omnes gentes on antifonina (tai oikeastaan responsumina) psalmissa. Lauluhan menee näin:

1. Laudate omnes gentes, laudate Dominus. Laudate omnes gentes, laudate Dominus.
2. Te kaikki kansat tulkaa nyt Herraa kiittämään. Te kaikki kansat tulkaa nyt Herraa kiittämään.

Sanat ovat kovin yhteneviä helluntaiaaton hallelujasäkeen kanssa, joka kuuluu:
Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat! Halleluja!

Toteutamme psalmin seuraavalla tavalla huomenna.

S: Laudate omnes gentes…
E: Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, *
ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan.
Herra on hänen nimensä, *
iloitkaa hänen edessään!
S: Te kaikki kansat tulkaa…
E: Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, *
Jumala pyhässä asunnossaan.
Hän antaa yksinäiselle kodin,
hän päästää vangitut vapauteen, *
mutta hänen vastustajansa saavat asua
paljaaksi paahtuneessa maassa.
S: Laudate omnes gentes…
E: Jumala, kun sinä johdit kansaasi, *
kun kuljit autiomaassa,
niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä *
Jumalan, Siinain Herran,
Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
S: Te kaikki kansat tulkaa…
E: Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, *
nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sinun väkesi elää siellä, *
hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala.
S: Laudate omnes gentes…
E: Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
S: Te kaikki kansat tulkaa…

Jälkikommentti: Lauloin psalmin jotakuinkin sävelmällä F# | E F# | C# * D | C# D | E C#, ja kanttori säesti soinnuilla D | A * Hm | A. Välissä laulettiin responsumina Laudate omnes gentesiä. Toteutus oli mainio, ja voin suositella sitä helluntain psalmitoteutukseen kaikille!